Siipien kärkiväli

Hyvin suuri, 62–94 mm. (Ritariperhosen ohella Suomen kookkain päiväperhoslaji.) Naaraat koiraita hiukan kookkaampia.
Siipien yläpinta

Valkoinen, jossa mustia täpliä. Takasiivessä lisäksi kaksi punaista, mustareunaista silmätäplää. Naaraat tummakehnäisempiä kuin koiraat. Etusiiven kärki läpinäkyvä.
Siipien alapinta

Kuten yläpinta.
Elinympäristö

Runsaskukkaiset kalliomaastot.
Lentoaika

Heinäkuun alusta elokuun puoliväliin.
Talvehtimismuoto

Muna (tai harvoin pieni toukka).
Toukan ravintokasvi

Suomessa isomaksaruoho (Hylotelephium telephium), muualla myös muut maksaruohokasvit (Crassulaceae), kuten esim. valkomaksaruoho (Sedum album).
Uhanalaisuus

Erittäin uhanalainen, rauhoitettu koko Suomessa, myös Ahvenanmaalla.

Suomessa tavattavat ritariperhosten heimon (Papilionidae) neljä lajia kuuluvat kahteen eri alaheimoon. Parnassiinae alaheimoon kuuluu isoapollo eli apollo ja pikkuapollo. Nimialaheimoon Papilioninae kuuluu nimilaji ritariperhosen lisäksi purjeperhonen.

Apollo on helppo tunnistaa, eikä sitä voi sekoittaa muihin suomalaisiin lajeihin. Pikkuapollosta sen erottaa helposti takasiipien punaisten rengaskuvioiden perusteella.

Koiraat lentelevät ympäriinsä naaraita etsiessään. Paritelleilla naarailla on takaruumiin päässä kuorimainen rakenne, jota kutsutaan sfragikseksi. Koiraat erittävät sen parittelun yhteydessä ja sen on ajateltu vaikeuttavan naaraan parittelua uudelleen. Naaraat munivat munat yksitellen isäntäkasvin viereisille jäkälille ja varvuille.

Apollofjäril

Taxonomi

Familj

Tribus

Släkte

Art