Kasvumuoto

Monivuotinen ruoho.
Korkeus

5–20 cm. Varsi lehdetön vana, karvainen ja myös nystykarvainen.
Kukka

Teriö säteittäinen, vihertävänvalkoinen, lopulta punertava, 5–8 mm leveä; terälehtiä 5, verhiön pituisia. Verholehtiä 5, pystyjä, kaljuja. Heteitä 10. Emiö tyvestä yhdislehtinen, 2-vartaloinen, 2-luottinen. Kukinto tiivis terttu kukintovanan ja haarojen päässä, tukilehdet kapeita, kukat melkein perättömiä.
Lehdet

Tyviruusukkeena, pitkäruotisia, maanmyötäisiä. Lapa puikea–pyöreähkön vinoneliömäinen, tylppähampainen, nahkea, himmeänvihreä, usein punertava varsinkin alta, harvakarvainen.
Hedelmä

2-osainen kota, liuskat sisäänkääntyneet–pystyt–hieman uloskaartuvat.
Kasvupaikka

Tunturien kallioseinät, pahdat, kalliot, louhikot, partaat, havumetsävyöhykkeessä kallionjyrkänteet.
Kukinta

Kesä–elokuu.
Uhanalaisuus

Silmälläpidettävä, rauhoitettu Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun maakuntien eteläpuolella.

Pahtarikko on tyypillisimmillään Tunturi–Lapin kallioilla. Se lisääntyy paitsi siemenestä, useimpien tunturikasvien tapaan myös suvuttomasti emokasvista irtautuvien ruusukeversojen avulla. Suurin osa tunturilajistostamme levisi jääkauden jälkeen vetäytyvän jäänreunan perässä kohti nykyisiä kasvupaikkojaan Lapissa. Sillointällöin matkan varrelle jäi tunturikasvien esiintymiä kielimään niiden matkasta pohjoiseen. Yksi tällainen reliktilaji on pahtarikko, jolla on erillisesiintymiä Etelä-Hämeessä ja -Savossa saakka. Ylhäällä tunturissa laji menestyy niin lumenviipymien kosteikoissa kuin kuivilla ja paahteisilla kallioillakin, mutta etelämpänä se hakeutuu varjoisille, pohjoiseen antaville jyrkänteille, jonne auringonsäteet harvoin pääsevät porottamaan.

Lumirikko

Micranthes tenuis (Saxifraga tenuis)

Pahtarikkoa muistuttava, mutta kaikin puolin pienikokoisempi ja myös harvinaisempi lumirikko saattaa myös tulla vastaan Pohjois-Lapissa. Lumirikko on kalkinsuosija ja kasvaa oikeastaan poikkeuksetta kostealla alustalla: valuvesipahdoilla, kosteilla sorakankailla sekä lumenviipymäpaikoilla. Se ulottaa levinneisyytensä pahtarikkoakin korkeammalle tunturiin, mutta vastaavasti sitä ei ole löydetty metsävyöhykkeestä. Erotukseksi pahtarikosta lumirikon kukat ovat pitkäperäiset, terälehdet kukinnan loppupuolella selvästi punertavat ja kukintovana kaljuhko. Pahta- ja lumirikon välimuodot ovat harvinaisia mutta mahdollisia. Myös lumirikko on luokiteltu silmälläpidettäväksi.

→ Levinneisyyskartta (Kasviatlas, Helsingin yliopisto)

Fjällbräcka

Taxonomi

Klass

Ordning

Familj

Släkte

Art