Kasvumuoto ja korkeus

Pensas. 1–3 m.
Kukka

Kukinnossa kahdenlaisia valkoisia kukkia. Steriilit laitakukat säteittäisiä, 5-terälehtisiä, yhdistyvisiä, isoja, noin 1,5 cm leveitä, terälehdet pyöreäkärkisiä. 2-neuvoiset sisäkukat pieniä, 3–4 mm, yhdistyvisiä–kellomaisia–ratasmaisia. Heteitä 5, emi 3-luottinen, vartaloton. Kukinto hajuton, 5–10 cm leveä, päältä tasainen, perällinen tasohuiskilo. Kukat tuoksuttomia.
Lehdet

Vastakkaisia, ruodillisia, ruodit päältä syväuurteisia, alta hienokarvaisia, harmaita. Lehtisuonet päältä nystykarvaisia. Lapa noin 6 cm pitkä, 3(–5)-liuskainen. Liuskat suippokärkisiä, isohampaisia.
Silmut

Munanmuotoisia, epämukaisia, ruskeanvihreitä, kaljuja, kiiltäviä: silmut oksissa vastakkain.
Hedelmä

Punainen tai keltainen, alle 1 cm, 1-siemeninen luumarja.
Kasvupaikka

Lehtometsät, lehtokorvet, puronvarret. Myös koristepensas.
Kukinta

Kesä–heinäkuu.

Heisilajien (Viburnum spp.) lukumäärä on lähes 150. Runsaimmin lajeja on pohjoisen pallonpuoliskon lauhkeissa osissa. Eurooppalaisia lajeja on vain kolme. Monet koristepensaat, meilläkin viljellyt, ovat alkujaan pohjoisamerikkalaisia lajeja. Niin myös useat heisilajit.

Koiranheisi on särmikäsoksainen, näyttäväkukkainen pensas. Koiranheiden isoissa, valkoisissa laitakukissa ei ole heteitä eikä emejä; ne toimivat ainoastaan hyönteisten houkuttimina. Pölyttäjinä toimivat mm. mehiläiset ja eräät kovakuoriaiset, myös itsepölytystä tapahtuu. Koristekasvina suositun lumipalloheiden (‘Roseum’) pallon muotoisten kukintojen kaikki kukat ovat neuvottomia. Koiranheisi viihtyy parhaiten kosteahkoilla ja viljavilla mailla.

Koiranheiden kuori ja puuaines ovat pahanhajuisia. Kuorta on joskus käytetty ja käytetään vieläkin erityisesti lihaskipuja lievittävänä lääkkeenä. Tietolähteestä riippuen koiranheiden marjoja on pidetty myrkyllisinä tai myrkyttöminä. Myrkytystietokeskuksen mukaan koiranheisi on myrkytön.

Villaheisi

Viburnum lantana

Niinkuin nimestä voi päätellä, villaheisi on villakarvainen (lehtien alapinnoilta tähtikarvainen ja oksiltaan huopakarvainen). Lehdet ovat soikeita ja sahalaitaisia. Kukiltaan villaheisi on, ainakin tarkkanenäisten mielestä pahanhajuinen. Teriöt kellanvalkoisia, 5–9 mm leveitä. Neuvottomat laitakukat puuttuvat. Marjat ovat ensin punaisia ja myöhemmin mustia. Lehdet saavat syksyllä kauniin ruskan värin. Meillä Suomessa villaheittä ei tavata aidosti luonnonvaraisena, mutta puutarhojen lähistöilla niitä tavataan karkulaisina.

→ Levinneisyyskartta (Kasviatlas, Helsingin yliopisto)

Olvon

Taxonomi

Klass

Ordning

Familj

Släkte

Art