Kasvumuoto

Monivuotinen ruoho.
Korkeus

20–60 cm. Varsi rento–koheneva, lyhytkarvainen.
Kukka

Teriö vastakohtainen, keltainen, 5–8 mm pitkä, perhomainen (terälehtiä 5, joista ylinnä purje, sivuilla siivet ja alinna kahdesta terälehdestä muodostunut venho), variseva. Verhiö 5-liuskainen. Heteitä 10. Emiö 1-lehtinen ja 1-luottinen. Kukinto lehtihankainen, palleromainen, tiheä terttu.
Lehdet

Kierteisesti, ruodillisia, korvakkeellisia. Lapa 3-lehdykkäinen, päätölehdykkä ruodillinen. Lehdykät kapean vastapuikeita–tasasoukkia, yleensä otakärkisiä, kärkiosasta sahalaitaisia. Korvakkeet pienet, lyhyelti ruotiin yhteenkasvettuneita.
Hedelmä

Käyrä–lähes suora, avautumaton palko.
Kasvupaikka

Pellot, pientareet, tienvarret, joutomaat, kaatopaikat, satamat.
Kukinta

Heinä–syyskuu.

Lähtestä riippuen sirppimailanen on sinimailasryhmään (Medicago sativa -ryhmä) kuuluva laji tai sinimailasen alalaji. Nimialalaji sinimailanen jää pohjoisessa ilmastossamme yleensä lyhytikäiseksi, mutta sirppimailanen on saanut jalansijan luonnostamme maamme eteläosissa. Se on alun perin kulkeutunut maahamme purjelaivojen painolastimaassa ja esiintynyt satamissamme jo niin kauan, että sitä pidetään nykyisin vakiintuneena. Sirppimailasen toinen tuleminen tapahtui maatalouden käyttöön rehukasviksi ja esimerkiksi luomutilojen viherkesannointiin: lajin juurinystyröissä asustavat symbionttiset bakteerit osaavat sitoa ilmakehän vapaata typpeä, joka maaperään sidottuna on sitten muidenkin kasvien käytettävissä.

Sinimailanen & Rehumailanen

Medicago sativa (M. s. ssp. sativa) & Medicago x varia (M. s. ssp. x varia)

Sinimailanen tunnetaan rehukasvina nimellä alfalfa. Sitä saattaa tavata luonnostamme satunnaiskasvina joutomailta, satamista ja kaatopaikoilta. Se on tärkeä, maailman vanhimmaksi arvioitu rehukasvi, etenkin subtrooppisilla ja lämpimänlauhkeilla alueilla. Meidän ilmastossamme laajamittainen viljely ei ole ainakaan toistaiseksi onnistunut. Ilmastomme kylmyyden lisäksi viljelyä vaikeuttaa meillä usein tehokkaiden pölyttäjien puute: vaikka kasvia viljellään myös mehiläisten ravintokasviksi, tarhamehiläinen ei sovi pölyttäjäksi yhtä hyvin kuin sen kuivien kotiseutujen maamehiläiset. Sinimailanen ja sirppimailanen risteytyvät helposti yhteisillä kasvupaikoillaan ja silloin tuloksena on usein kirjavakukkainen rehumailanen. Risteymistä on kehitetty myös viljelylajikkeita, joita viljellään yleisesti rehuksi esimerkiksi Keski-Euroopassa, josta pääosa meilläkin toisinaan tavattavista yksilöistä on kulkeutunut.
Ruokaviraston (aiemmin Evira) listoilla sinimailanen on statuksella ‘ei uuselintarvike’ (aiemmin kauppayrtti) tarkoittaen kasvin varsia ja lehtiä, ja ravintolisissä vielä muitakin maanpäällisiä osia.

→ Sinimailasen levinneisyyskartta

→ Rehumailasen levinneisyyskartta

Piikkimailanen & Laikkumailanen

Medicago polymorpha & Medicago arabica

Piikkimailanen on meillä harvinainen, yksivuotinen, rento, keltakukkainen mailaslaji, jonka parhaiten erottaa hedelmävaiheessa muista hernekasveista kierteisen ja piikkisen palkonsa avulla. Piikkimailasta muistuttava laikkumailanen erottuu piikkimailasesta mustalaikkuisten lehtiensä perusteella.

→ Piikkimailasen levinneisyyskartta

→ Laikkumailasen levinneisyyskartta (Kasviatlas, Helsingin yliopisto)

Gullucern

Taxonomi

Familj

Tribus

Släkte

Art