Ryhmän lajeja: Niittyleinikki (Ranunculus acris)
Noroleinikki (Ranunculus subborealis)
Niittyleinikin alalajit: Piennarniittyleinikki (R. a. ssp. acris)
Puistoniittyleinikki (R. a. ssp. friesianus).
Noroleinikin alalajit: Idännoroleinikki (R. s. ssp. subbborealis)
Tunturinoroleinikki (R. s. ssp. pumilus)
Villanoroleinikki (R. s. ssp. villosus)

Kasvumuoto

Monivuotinen ruoho. Juurakko lyhyt, pystyhkö.
Korkeus

5–100 cm. Varsi pysty, monihaarainen, karvainen.
Kukka

Teriö säteittäinen, kullankeltainen, 12–25 mm leveä; terälehtiä 5, verholehtiä pidempiä. Verholehtiä 5, teriönmyötäisiä, karvaisia. Kukkapohjus kalju. Heteitä monta. Emiö erilehtinen, emejä useita. Kukinto harsu, viuhkomainen, 1–20-kukkainen, kukkaperät sileitä.
Lehdet

Kierteisesti, tyvilehdet pitkä–lyhytruotisia, varsilehdet lähes ruodittomia. Tyvilehtien lapa pyöreähkö, 3–5(–9)-liuskainen, liuskat vaihtelevasti toistamiseen liuskaisia–hampaisia, teräväkärkisiä. Varsilehtien lapa 3-liuskainen, liuskat ehyitä–epäsäännöllisesti isohampaisia.
Hedelmä

Kalju, 2–3,5 mm pitkä pähkylä, kärjessä lyhyt (0,2–0,8 mm) käyrä ota. Pähkylöitä useita yhdessä.
Kasvupaikka

Niityt, tienvarret, pientareet, pihat, tuoreet metsät, lehdot, korvet, jokivarret, järvenrannat, tunturiniityt.
Kukinta

Kesä–syyskuu.

Niittyleinikki on klassinen peruskoulun oppikirjojen esimerkkikasvi ja siksi monille tuttu jo lapsuudesta. Se on kuitenkin hyvin monimuotoinen laji, tai paremminkin lajiryhmä, joka on laajan levinneisyysalueensa eri osissa kehittynyt erilaisiksi lajeiksi ja alalajeiksi. Niittyleinikin eteläinen alalaji, piennarniittyleinikki (ssp. acris) vastaa useimpien mielikuvaa luontoretkiltä tutusta niittyleinikistä. Sen alkuperäisiä kasvupaikkoja maassamme ovat merenrantaniittyjen yläosat ja multavat jokivarsiniityt. Maatalousympäristössä se on laidunniittyjen peruslajistoa, sillä karja ei yleensä kajoa myrkylliseen kasviin. Puistonurmikoilla ja vilkkaasti liikennöidyillä paikoilla kasvaa meillä tulokkaana esiintyvä leveälehtinen puistoniittyleinikki (ssp. friesianus). Siitä on jalostettu puutarhakasveja, kuten kerrannaisteriöinen muoto, jota kaupataan nappileinikin nimellä.

Noroleinikki

Ranunculus subborealis

Maamme pohjoisissa osissa tavataan toinen niittyleinikkiryhmään kuuluva leinikki, noroleinikki, josta meillä on kolme alalajia, tunturinoroleinikki, ssp. pumilus (synonyymi tunturiniittyleinikki, R. acris ssp. pumilus), idännoroleinikki, ssp. subborealis (synonyymi idänniittyleinikki, R. acris ssp. borealis var. borealis) sekä villanoroleinikki, ssp. villosus (synonyymi villaniittyleinikki, R. acris ssp. borealis var. villosus). Siperian taigan idännoroleinikki ulottaa levinneisyysalueensa Lapin ja Kuusamon joenvarsiniityille ja jokitörmille ja näyttää tylppine lehdyköineen ja vähine kukkineen eteläsuomalaisen silmään jo hiukan oudolta, samoin kuin tiheästi ruskeahkokarvainen villanoroleinikki. Lapin tuntureilla kasvavaa matalaa, tanakkaa ja yleensä yksikukkaista tunturinoroleinikkiä ei lapinkävijä enää hevin yhdistä kookkaisiin ja runsashaaraisiin eteläisiin niittyleinikki-ryhmän lajeihin.

→ Levinneisyyskartta (Kasviatlas, Helsingin yliopisto)

Pihapiireistämme voi löytyä myös koko joukko muita leinikkejä, joita usein erehdyksessä nimitetään niittyleinikeiksi. Rönsyleinikki (R. repens) on yleensä helppo tunnistaa matalan kasvutapansa ja ruodillisten päätylehdyköittensä avulla. Komeasti kukkivan aholeinikin (R. polyanthemos) lehdet ovat liuskaisemmat kuin niittyleinikillä. Lisäksi rönsy- ja aholeinikillä kukkaperät ovat uurteiset, niittyleinikillä sen sijaan sileät. Apomiktisten kevätleinikkilajiryhmien (R. auricomus) edustajiin verrattaessa hyvä tuntomerkki löytyy varsilehdistä: niittyleinikillä ne ovat kolmiliuskaiset, kevätleinikeillä 5–9-liuskaiset.

Solöga

Taxonomi

Familj

Tribus

Släkte

Art