Kasvumuoto

Monivuotinen ruoho. Juurakko maanmyötäinen, rönsyilevä, kuivuessaan sinistyvä.
Korkeus

25–40 cm. Varsi haaraton, tavallisesti tyvestä lehdetön.
Kukka

Kasvi 2-kotinen (hede- ja emikukat eri yksilöissä). Kehä säteittäinen, kellanvihreä, 2–3 mm leveä, yhdislehtinen, 3-liuskainen. Heteitä 8–15. Hedekukinnot tähkämäisiä. Emiö yhdislehtinen, 2-luottinen. Emikukat yksittäin tai pareittain lehtihangoissa, pitkäperäisiä.
Lehdet

Vastakkain, melko pitkäruotisia, korvakkeellisia. Lapa kapeansoikea–puikea, hienokarvainen, tiheään hammaslaitainen, tummanvihreä.
Hedelmä

7 mm pitkä, 2-lokeroinen, hienokarvainen kota.
Kasvupaikka

Lehdot, lehtoniityt. Kalkinsuosija.
Kukinta

Huhti–toukokuu.
Uhanalaisuus

Rauhoitettu Ahvenanmaalla.

Lehtosinijuuri on nimensä mukaisesti vaatelias lehtokasvi, joka ei juuri menesty ns. tammivyöhykkeen pohjoispuolella. Se on kaksikotinen kasvi, eli sen emi- ja hedekukat ovat eri kasviyksilöissä – voisi sanoa että lehtosinijuurissa on sekä naaras- että koiraspuolisia yksilöitä. Laji lienee pääasiassa tuulipölytteinen. Se kukkii varhain keväällä, jolloin tuuli pääsee paremmin puhaltamaan vielä lehdettömien puiden ja pensaiden lomassa. Emikukissa on hyönteispölytykseen viittaavana rakenteena mesiäimiä; hedekukista ne kuitenkin puuttuvat, joten niissä pölyttäjät tuskin vierailevat kuin korkeintaan sattumalta. Lehtosinijuuri leviää tehokkaasti myös kasvullisesti juurakoiden avulla ja muodostaa sopivilla paikoilla suuriakin kasvustoja.

Lehtosinijuuren suomalainen nimi tulee kuivuessaan sinistyvästä juurakosta. Juurakon kuivuessa myös sen myrkyllisyys häviää; sama vaikutus on keittämisellä. Lehtosinijuurella on rohdoskasvina pitkä historia, jonka juuret ulottuvat ainakin antiikin Kreikan kuuluisaan lääkäriin ja kasvitieteilijään Dioskoridekseen. Hän esitti lääkekasviteoksessaan, että hedekasveista valmistettu uute lisää mahdollisuuksia saada poikalapsi, emikasviuute parantaa vastaavasti tyttölapsen todennäköisyyttä. Ikävä kyllä hän jätti kertomatta, kummanko vanhemman rohtoa tulisi nauttia ja vieläpä sekoitti hede- ja emikasvit keskenään. Nykyisin lehtosinijuurella on käyttöä luonnonkosmetiikassa.

Rikkasinijuuri

Mercurialis annua

Rikkasinijuuri on toinen meillä tavattava sinijuurten suvun edustaja. Se on lehtosinijuuren tapaan 2-kotinen, mutta siitä poiketen 1-vuotinen, niin kuin lajiepiteetti (annus, vuosi, vuodenaika) antaa ymmärtää. Yksivuotisuus ei kuitenkaan tunnistusmielessä päällepäin näy, paitsi kukkimisajassa, joka on rikkasinijuurella on heinä–syyskuussa. Erottavia ulkonäkötekijöitä lajien välillä on rikkasinijuuren haaraisuus, varren särmäisyys ja lehtien kaljuus, lehtosinijuuri on haaraton, sen varsi on liereä ja lehdet tarkemmin katsoen lyhytkarvaisia. Myös kasvupaikat ovat erilaisia, rikkasinijuuri on satunnainen lastauspaikkojen ja joskus puutarhojen rikkakasvi, lehtosinijuuri suosii nimensä mukaisesti lehtoja.

→ Levinneisyyskartta (Kasviatlas, Helsingin yliopisto)

Skogsbingel

Taxonomi

Klass

Ordning

Familj

Släkte

Art