Kasvumuoto
Monivuotinen ruoho.
Korkeus
50–180 cm. Varsi rento, litteä, leveälti siipipalteinen, kalju.
Kukka
Teriö vastakohtainen, punainen, 13–20 mm pitkä, perhomainen (terälehtiä 5, joista ylinnä purje, sivuilla siivet, alinna kahdesta terälehdestä muodostunut venho). Verhiö 5-liuskainen. Heteitä 10. Emiö 1-lehtinen ja 1-luottinen. Kukinto pitkäperäinen, 3–10-kukkainen terttu.
Lehdet
Kierteisesti, ruodillisia, korvakkeellisia. Lehtiruodit kapeapalteisia. Lapa parilehdykkäinen, 1-parinen, kärhellinen. Lehdykät suikeita–kapeanpuikeita, 5–15 cm pitkiä, ehytlaitaisia, silposuonisia. Korvakkeet vartta kapeampia.
Hedelmä
40–70 mm pitkä, ruskea, 5–15-siemeninen palko.
Kasvupaikka
Rehevät rinnemetsät, metsänreunat, pensaikot, tienvarret ja -penkereet, joutomaat.
Kukinta
Heinä–elokuu.

Metsänätkelmä on hernekasveistamme komeimpia. Sen parimetrinen varsi saattaa kasvaa maata pitkin tai kiipeillä matalissa puissa tai pensaiden ja puiden alimmilla oksilla. Metsänätkelmä käyttää kiipeillessään tarttumakärhiään, joita sillä on muita meikäläisiä nätkelmiä enemmän. Sekä päätölehdykkä että ylin lehdykkäpari ovat muuntuneet tarttumaelimiksi, joten lehdissä on jäljellä vain yksi pari lehdyköitä – äärimmillään senkin tilalla on vain kärhimäiset haarat. Metsänätkelmän lehdykät ovat sitäkin suurempia ja yhteyttämispintaa lisäävät entisestään varren ja lehtiruotien särmistä laajenneet leveät siipipalteet – kasvi yhteyttää yhtä paljon varrellaan kuin lehdilläänkin.

Metsänätkelmän koreat kukat ja erikoinen versonrakenne kiinnittävät helposti satunnaisenkin kulkijan huomion. Laji suosii jokseenkin runsasravinteisia, valoisia ja lämpiä kasvupaikkoja harvapuisissa rinnelehdoissa ja kuivilla rinneniityillä, joille kasvi luo ulkomuodollaan etelän eksotiikkaa. Laji tuo hakemattakin mieleen puutarhoista tutun eteläeurooppalaisen lähisukulaisensa, tuoksunätkelmän eli hajuherneen (L. odoratus). Meillä tuoksunätkelmä on koristekasvi, joka toki sekin joskus saattaa eksyä kukkapenkistä metsiimme.

Backvial

Taxonomi

Familj

Tribus

Släkte

Art