Ryhmän lajeja
Kotipihatatar (Polygonum aviculare)
Pohjanpihatatar (Polygonum boreale)
Tannerpihatatar (Polygonum arenastrum)
Suippupihatatar (Polygonum rurivagum)
Alalajeja: Isopihatatar (P. aviculare ssp. aviculare)
Kaitapihatatar (P. aviculare ssp. neglectum)

Kasvumuoto
Yksivuotinen ruoho.
Korkeus
Kohenevat–suikertavat haarat matalaharjuisia, 10–40 cm korkeita, jopa metrin pituisia.
Kukka
Säteittäinen, 3,5–4 mm pitkä. Kehässä on 5–6 tyveltä korkeintaan kolmannekseen asti yhdistynyttä liuskaa, jotka ovat selvästi limittäin ja laidoilta vaaleanpunaisia–valkoisia. Emiö muodostuu kolmesta yhteenkasvaneesta lehdestä. Erillisiä vartaloita 3. Heteitä 5–8. Kukat lehtien tukemissa, 3–8 kukan viuhkoissa pitkin vartta.
Lehdet
Kierteisesti, kaljuja ja lyhytruotisia. Päärangan lehdet vastaavien sivuhaarojen alimpiakin lehtiä selvästi pitempiä. Lehtilapa ehytlaitainen, suikea–kapean vastapuikea ja suippo- tai pyöreäkärkinen. Korvakkeet yhtyneet vartta ympäröiväksi, kalvomaiseksi, liuskaiseksi, hopeanhohtoiseksi tupeksi.
Hedelmä
Tummanruskea, kehää lyhyempi, kartiomainen, hienonystermäinen ja kolmisärmäinen pähkylä, jonka kaikki sivut lähes saman levyisiä.
Kasvupaikka
Pellot, pihat, tienvarret ja merenrannat.
Kukinta
(Kesä–)heinä–syyskuu.

Pihatatar on varsin monimuotoinen avointen kasvupaikkojen kasvi. Kasvitieteellisesti pihatatar on pihatatarryhmä (Polygonum aviculare -ryhmä), johon kuuluu useampia lajeja, joista osa jaetaan vielä alalajeihin. Suomesta löytyy ainakin viisi erilaisissa olosuhteissa viihtyvää lajia/alalajia: isopihatatar (P. aviculare ssp. aviculare), kaitapihatatar (P. aviculare ssp. neglectum, synonyymi P. neglectum), pohjanpihatatar (P. aviculare ssp. boreale, synonyymi P. boreale), tannerpihatatar (P. arenastrum, synonyymeja P. aviculare ssp. microspermum, P. depressum) ja suippupihatatar (P. aviculare ssp. rurivagum, synonyymi P. rurivagum).

Pihatatar on meillä Suomessa muinaistulokas. Se sietää hyvin tallausta, koska se kykenee helposti kasvattamaan uutta solukkoa vaurioituneen tilalle. Lajin siemenet vaativat valoa itääkseen, mikä myös vaikuttaa kasvupaikkojen keskittymiseen aukeille alueille. Siemenpankin avulla pihatatar voi säilyä paikallaan useita vuosia ja on siten vaikeasti hävitettävä rikkakasvi. Venäjällä kasvia käytetään rohdoksena.

Meritatar (Polygonum oxyspermum) muistuttaa kovasti pihatatarta. Meritatar on harvinainen ja äärimmäisen uhanalaiseksi luokiteltu, rauhoitettu eteläisten merenrantojen tatarlaji.

Trampgräs

Taxonomi

Familj

Tribus

Släkte

Art