Alalajit

Niittyaitovirna (ssp. montana)
Eelänaitovirna (ssp. sepium)
Kasvumuoto

Monivuotinen ruoho. Juurakko ohut. Maarönsyt pitkiä, suikertavia, haarovia.
Korkeus

30–60 cm. Varsi pystyhkö–koheneva, lähes kalju.
Kukka

Teriö vastakohtainen, sinipunainen, 12–15 mm pitkä, perhomainen (terälehtiä 5, joista ylinnä vaalea purje, sivuilla siivet ja alinna kahdesta terälehdestä muodostunut venho). Heteitä 10, palhot yhdistyvisiä. Emiö 1-lehtinen ja 1-luottinen. Kukinto hyvin lyhytperäinen, 2–5 kukkainen terttu.
Lehdet

Kierteisesti, ruodillisia, korvakkeellisia. Lapa parilehdykkäinen, 4–8-parinen, kärhellinen. Lehdykät leveän–kapeanpuikeita, ehytlaitaisia. Korvakkeet hampaattomat, pilkulliset.
Hedelmä

20–30 mm pitkä, hiukan karvainen, kypsyessään kaljuuntuva, tummanruskea–musta palko.
Kasvupaikka

Niityt, pientareet, joutomaat, metsänreunat, tuoreet metsät, lehdot, rannat.
Kukinta

Kesä–elokuu.

Aitovirna ei ole muita virnoja aidompi, vaan nimi tulee sanasta aita: aitovirna kasvaa varsinkin tuoreilla niityillä ja pientareilla, usein aitojen vierillä. Useimmat virnat ottavat lehtiensä päässä olevilla tarttumaelimillä, kärhillä, tukea muusta kasvillisuudesta rennolle varrelleen. Aitovirnan varsi on tanakka ja pysyy tarvittaessa pystyssä ilman tukeakin. Kiintoisa rakenne ovat kasvin korvakkeissa sijaitsevat mesiäiset. Useimmilla kasveilla mesiäisiä on vain kukissaan, joissa mesi on tarkoitettu palkkioksi pölyttäjille. Aitovirnan lehtien tyvessä olevat mesiäiset houkuttelevat etenkin makealle persoja muurahaisia. Niistä ei ole suoranaista hyötyä kasvin pölytykselle, mutta ne ilmeisesti toimivat kasvin henkivartijoina pitämällä lentokyvyttömät mesirosvot poissa kukista ja hyökkäämällä isäntäkasvinsa lehtiä syövien toukkien kimppuun – ärhäkät muurahaiset saattavat saada suuret kasvinsyöjänisäkkäätkin harkitsemaan kahdesti aitovirnan syöntiä. Aitovirnalla on toki kukissaankin mesiäisiä pölyttäjien houkuttelemiseksi, mutta kasvullinen lisääntyminen on siemenistä lisääntymistä tehokkaampaa. Kasvi saattaa kehittää jopa kuuden metrin pituisen, lähellä maanpintaa risteilevän, runsaasti haarovan maarönsystön ja ankkuroi juurensa jopa metrin syvyyteen.

Aitovirnasta on erotettu kaksi alalajia, joista niittyaitovirna (ssp. montana) on meillä yleisempi, leveämmän puikealehdykkäinen etelänaitovirna (ssp. sepium) melko harvinainen. Aitovirna muistuttaa joskus viljelymailla, tienvarsilla, pihoilla ja joutomailla tavattavaa rehuvirnaa (V. sativa), jonka lehdykät ovat kuitenkin otakärkiset.

Häckvicker

Taxonomi

Familj

Tribus

Släkte

Art