Kasvumuoto
Tav. 1-vuotinen, ylitalvinen (joskus lyhytikäinen monivuotinen) ruoho.
Korkeus
20–50 cm. Joskus monivartinen. Varsi (koheneva–)pysty, puolivälin yläpuolelta haarova, pitkäkarvainen, joskus punertava.
Kukka
Teriö säteittäinen, keltainen, n. 1 cm leveä; terälehtiä 5, tav. matalaan lovipäisiä, 4–5 mm pitkiä, verhiön mittaisia tai lyhyempiä. Verhiö 5-liuskainen, liuskat aluksi n. 5 mm, hedelmävaiheessa n. 10 mm pitkiä; ulkoverhiöllinen, ulkoverhiön liuskat kapeita, lähes verhiönliuskojen mittaisia. Heteitä 20. Emiö erilehtinen, emejä paljon. Kukinto huiskilo.
Lehdet
Kierteisesti, tyvilehdet pitkäruotisia, varsilehdet ruodillisia, korvakkeellisia. Lapa sormilehdykkäinen, tav. 3-lehdykkäinen (keskilehdykkä joskus 3-liuskainen, joskus lehti 5-lehdykkäinen). Lehdykät soikeita–suikeita, tyveen asti isohampaisia, molemmin puolin vihreitä. Tyvilehtien korvakkeet kapeita, teräväkärkisiä, varsilehtien korvakkeet soikeita, lehtiruotia pidempiä.
Hedelmä
Pyöreähkö, vaaleanruskea, sileä, himmeä pähkylä, joita useita yhdessä.
Kasvupaikka
Viljelysmaat, puutarhat, pientareet, joutomaat, lastauspaikat, hakkuuaukeat, joskus rannat. Lapissa kalliopengermät.
Kukinta
Kesä–syyskuu.

Nimestään huolimatta peltohanhikki ei ole erityisen yleinen tai runsas peltorikkaruoho, vaikka esiintyykin toisinaan nimikkoympäristössään, varsinkin kesannoilla. Tavallisimmin se kasvaa kuitenkin hiekkaisilla ja soraisilla joutomailla ja puutarhoissa. Pääsääntöisesti yksivuotisen kasvin luulisi kelpuuttavan minkä hyvänsä sopivan avoimen paikan, mutta usein se kasvaa vain yksin tai kaksin versoin jollain tietyllä paikalla, vaikka päällisin puolin samantapaisia kasvupaikkoja olisi lähistöllä runsain mitoin. Kenties peltohanhikilla on vaikeuksia levitä paikasta toiseen.

Meillä Suomessa peltohanhikki on muinaistulokas, joka uskollisena ihmisen seuralaisena voi yllättää Utsjoella Kevon kanjonin tiettömässä erämaassa liikkujan jyrkillä, ruohoisilla kalliopahdoilla ja -penkereillä. Usein nämä ovat etelään antavia, poikkeuksellisen lämpiä paikkoja korpinpesien alapuolella. Peltohanhikin saapumistavasta Lappiin on esitetty useita erilaisia tulkintoja. Toiset uskovat kasvin tulleen näille kasvupaikoille omin avuin Siperiasta viimeisen jääkauden jälkeisenä lämpökautena ja edustavan lajin alkuperäistä suomalaista luonnonkantaa. Toisten mielestä kasvi on saapunut kalliopahdoille vasta hiljattain ihmisten ilmoilta lintujen välityksellä.

Useimmiten niukka ja yksivuotisena levinneisyyttään vuodesta toiseen kulkurin tavoin vaihtava peltohanhikki tulee vastaan vain sattumalta. Kasvin versot ovat onneksi sentään helposti tunnistettavissa, talvehtiva tyviruusuke saattaa tosin muistuttaa erehdyttävästi mansikkaa (Fragaria) kolmilehdykkäisine lehtineen. Peltohanhikkia muistuttavan huhtahanhikin (P. intermedia) alimmat lehdet ovat viisilehdykkäiset.

Norsk fingerört

Taxonomi

Familj

Tribus

Släkte

Art