Kasvumuoto
Yksivuotinen ruoho.
Korkeus
20–70 cm, pysty–koheneva.
Kukka
Säteittäinen, n. 3–5 mm pitkä. Kehässä on 4(–5) tyveltä puoliväliin asti yhdistynyttä liuskaa, jotka laidoilta punertavia tai valkoisia, tyviosasta vihertäviä. Emiö muodostuu kahdesta yhteenkasvaneesta lehdestä. Tyveltä yhdistyneitä vartaloita 2. Heteitä yleensä 6. Kukinto nuokkuva, kapea harsuhko tähkä.
Lehdet
Kierteisesti, reunoilta yleensä lyhytkarvaisia ja miltei ruodittomia. Lehtilapa 5–10 cm, ehytlaitainen, kapeanpuikea, pitkäsuippuinen mutta tylppäkärkinen. Korvakkeet yhtyneet vartta ja ruotia ympäröiväksi väljäksi tupeksi, joka reunoilta yleensä lyhytripsinen–sukainen.
Hedelmä
Tummanruskea, soikea, litteä–3-särmäinen pähkylä.
Kasvupaikka
Ojat, lammikot, lätäköt, rannat sekä muut kosteat ja rehevät paikat.
Kukinta
Heinä–syyskuu.

Yksivuotinen katkeratatar kukkii suhteellisen myöhään ja viimeiset pähkylät joutuvatkin tuulen kuljettamiksi lumihangelle. Ihmisen aikaansaamat muutokset rantojen ekosysteemiin esim. rehevöittämällä edesauttavat lajin leviämistä. Katkeratatar on levinneisyydeltään lähes kosmopoliitti, mutta suurimmasta osasta Afrikkaa se vielä puuttuu.

Katkeratatar on mauste- ja lääkekasvi. Sen tieteellinen lajinimi (hydropiper) tarkoittaa vesipippuria. Kasvin lehdet maistuvatkin polttavan kitkeriltä. Katkeratatarta on käytetty moniin vaivoihin. Lajin lehtiä voi löytää mm. japanilaisten yrttimausteseoksista. Viiniin uutettuna kasvin on jopa uskottu vaikuttavan sukupuolen määräytymiseen poikalasten hyväksi. Villaa on värjätty keltaiseksi kasvin sisältämien aineiden avulla.

Vattenpeppar

Taxonomi

Familj

Tribus

Släkte

Art