Kasvumuoto

Monivuotinen ruoho. Juurakko hoikka, rönsyt hentoja ja pitkiä.
Korkeus

20–80 cm. Varsi usein haaraton–niukkahaarainen, 4-särmäinen, karvainen, usein tyveltä punertava.
Kukka

Teriö lähes säteittäinen, valkoinen, n. 4 mm pitkä, neliliuskainen, alaliuska punatäpläinen, yläliuska muita liuskoja hiukan suurempi. Verhiö kellomainen, 5-liuskainen, liuskat teräväkärkisiä. Heteitä 2. Emiö yhdislehtinen, 1-vartaloinen, 2-luottinen. Kukinto erillisten lehtihankaisten kiehkuroitten muodostama tähkämäinen ryhmä varren päässä.
Lehdet

Ristikkäisesti vastakkain, ruodittomia–lyhytruotisia. Lehtilapa suikea–kapean puikea, karvainen, laita isohampainen–parihalkoinen. Kukintojen tukilehdet varsilehtien kaltaisia.
Hedelmä

4-osainen lohkohedelmä. Hedelmykset (lohkot) kulmikkaita, hiukan litteitä, kellanruskeita, öljynystyisiä.
Kasvupaikka

Rannat, rehevät korvet, lepikot, purot, ojat, joskus matalassa vedessä.
Kukinta

Heinä–elokuu.

Rantayrtti suosii nimensä mukaisesti märkiä kasvupaikkoja. Erityisen hyvin se viihtyy pehmeäpohjaisilla rannoilla, jossa lahoavasta kasvijätteestä vapautuu runsaasti ravinteita. Toisaalta virtaava vesi tuo juurten ulottuville jatkuvasti uusia ravinteita, ja joenvarsilla kasvi saattaa tyytyä jopa sammaleisiin kivenpintoihin kasvualustakseen. Kosteikot ovat rantayrtille elinehto, joten niiden kuivaaminen ja perkaaminen on ollut lajille vahingollista. Erityisen herkkä rantayrtti ei ole ihmistoiminnalle, vaan voi säilyä jos märkiä pintoja jää jäljelle. Kosteuden ohella lämpötila rajaa rantayrtille sopivien kasvupaikkojen määrää. Lajin levinneisyysalue on ollut aiemmin, jääkauden jälkeisenä lämpökautena paljon nykyistä laajempi ja ulottunut Lapin rajoille asti. Nykyiset pohjoisimmat erillisesiintymät lienevät viimeisiä jäänteitä tuosta ajasta. Tästä osoituksena pohjoisimpien kasvustojen siemenet jäävät usein ainakin viileinä kesinä kypsymättä. Rantayrtti pystyy kuitenkin yleensä säilymään kasvupaikallaan lisääntymällä kasvullisesti maarönsyistä ja odottamaan erityisen suosiollisia olosuhteita.

Monen muun huulikukkaiskasvin tapaan rantayrtinkin kukkien alahuulessa on punaista kirjailua mesiviittana pölyttäjähyönteisille. Yksittäiset kukat ovat varsin vaatimattoman kokoisia, mutta tiheinä valkoisina kiehkuroina ne herättävät paremmin huomiota. Hyvin kelluvat hedelmykset ovat sopeuma vetisiin ympäristöihin ja voivat kulkeutua kauaskin uusille kasvupaikoille. Laji on kokonaan tuoksuton, mikä ei huulikukkaiskasvien heimossa ole aivan tavallista. Myös heimolle tyypillisestä neljästä heteestä rantayrtillä on surkastunut kaksi. Se on sukunsa ainoa edustaja Suomessa. Rantayrtillä on värjätty villaa, pellavaa ja silkkiä mustaksi – onpa sitä entisaikaan käytetty naamiovärinäkin.

Strandklo

Taxonomi

Familj

Tribus

Släkte

Art