Kasvumuoto
Monivuotinen ruoho. Tyvellä paksusuomuisia, nuppumaisia talvehtimissilmuja.
Korkeus
30–70 cm. Varsi haaraton–niukkahaarainen, kauttaaltaan kaarikarvainen, yläosasta myös nystykarvainen.
Kukka
Teriö säteittäinen, tav. vaalean purppuranpunainen, 7–12 mm leveä; terälehtiä 4, lovikärkisiä. Verholehtiä 4, tyveltä sekä nysty- että kaarikarvaisia, kärjestä nystykarvaisia, usein ainakin osittain punertavia. Heteitä 8. Emiö yhdislehtinen, 1-vartaloinen, 1-luottinen, luotti 4-liuskainen; sikiäin kehälehtien alapuolella, nystykarvainen, särmistä lisäksi kaarikarvainen. Kukinto monihaarainen, harsu terttu.
Lehdet
Vastakkain (kukinnoissa kierteisesti), hyvin lyhytruotisia, tav. nivelväliä lyhyempiä. Lapa puikea, terävähampainen, suonista kaarikarvainen, ylemmät lehdet myös nystykarvaisia.
Hedelmä
Putkimainen, 4-lokeroinen, 5–9 cm pitkä kota. Siemenet lenninhaivenellisia, vaaleanystermäisiä, kaulattomia.
Kasvupaikka
Lehdot, metsänreunat, hakkuualat, ojat, puronvarret, tienvarret, puutarhat, joutomaat.
Kukinta
Heinä–elokuu.

Suomen 18:n horsmalajin joukosta osa on ihan helposti tunnistettavia, kuten horsmalajeistamme suurin ja tunnetuin, maitohorsma (Chamaenerion angustifolium). Suurin osa horsmalajeistamme muistuttaa kuitenkin siinä määrin toisiaan, että niiden erottaminen on hankalaa. Hyvä lähtökohta määrittämiselle on vilkaisu kukan keskelle, jossa törröttää emin vartalo, kärjessään luotti. Lehto- ja mäkihorsmalla (E. collinum) luotti on neliliuskainen, muilla samannäköisillä lajeilla nuijamainen tai enintään lanttokärkinen. Luotti on neliliuskainen myös maitohorsmalla sekä alun perin euraasialaisella karvahorsmalla (E. hirsutum) ja lisäksi vielä harvinaisella lounaissuomalaisella nukkahorsmalla (E. parviflorum), mutta karva- ja nukkahorsman erottaa tiheän, siirottavan karvoituksensa perusteella.

Myös lehto- ja mäkihorsman parhaat ja varmimmat erot ovat karvoituksessa, jonka tarkastelemiseen tarvitaan luppi tai muu suurennusväline. Katse tulee tarkentaa kukan putkimaiseen sikiäimeen, joka on horsmakasveilla selkeästi esillä terä- ja verholehtien alapuolella: jos siinä on pelkästään kaarevia kaarikarvoja, kasvi on mäkihorsma; jos kaarikarvoja on vain särmissä ja niiden välipinnoilla on nuppikärkisiä nystykarvoja, kasvi on lehtohorsma. Lisäksi lehtohorsman lehdet ovat yleensä nivelvälejä lyhyempiä, mäkihorsmalla sen sijaan noin nivelvälien mittaisia. Horsmilla kuitenkin siementaimien ja silmuyksilöiden ulkonäkö vaihtelee jonkin verran. Talvehtimissilmuista kasvaneiden yksilöiden lehtiruodit ovat lyhyempiä kuin siemenestä itävien lehtohorsmien, jotka muistuttavat erityisen paljon mäkihorsmaa.

Horsmalajien erottamista toisistaan vaikeuttaa lajien risteyminen keskenään. Lehtohorsma saattaa ristetyä ainakin tumma-, suo-, nukka- ja rusohorsman kanssa.

Lehtohorsma on sukunsa yleisimpiä lajeja Etelä- ja Keski-Suomessa. Pohjoisimmat vakinaiset esiintymät ovat Oulun tienoilla, satunnaisena tulokkaana laji on tavattu vieläkin pohjoisempaa. Nimensä mukaisesti lehtohorsma kasvaa lehdoissa, mutta myös lohkareikoissa ja puronvarsilla, ollen yleinen myös tienvarsilla, joutomailla, pihoilla ja muilla ihmisen muokkaamilla paikoilla.

Bergdunört

Taxonomi

Klass

Ordning

Familj

Släkte

Art