Kasvumuoto

2- tai monivuotinen ruoho.
Korkeus

10–30 cm. Usein monivartinen tai varsi haarova, tanakka, monilehtinen, tiheään tähti- ja hapsikarvainen. Tyvellä toisinaan myös kukkimattomia ruusukkeita.
Kukka

Teriö säteittäinen, valkoinen, n. 0,5–1 cm leveä; terälehtiä 4, lovipäisiä, 3–5 mm pitkiä. Verholehtiä 4. Heteitä 6, joista 4 pitkää ja 2 lyhyttä. Emiö yhdislehtinen, 1-vartaloinen, 1-luottinen. Kukinto terttu.
Lehdet

Tiheänä tyviruusukkeena ja varrella kierteisesti, miltei ruodittomia. Ruusukelehdet soikeita–suikeita, kapeatyvisiä, lähes ehytreunaisia, harmaita, molemmin puolin tähtikarvaisia, tyveltä usein myös hapsikarvaisia, varhain lakastuvia. Varsilehdet soikeahkoja, leveätyvisiä, hammaslaitaisia, karvaisia.
Hedelmä

Monisiemeninen, soikea–suikea, litteä, kalju (var. incana) tai karvainen (var. confusa), usein kierteinen, 7–10 mm pitkä litu. Lituperä 1–3 mm, usein kalju, pystyhkö.
Kasvupaikka

Merenrantojen somerikko- ja kalliokedot, kuivat katajarinteet. Lapissa jokivarsikedot, rantavallit, tienvarret, pihat.
Kukinta

Kesä–heinä(–elo)kuu.

Yleensä ottaen kynsimöiden määrittäminen lajilleen on vaikeaa: suvussa on käytetty enimmäkseen erittäin ahdasta lajirajausta ja varsinkin karvaisuuseroja on pidetty merkitsevänä luokitteluperusteena. Harmaakynsimön tunnistaminen ei kuitenkaan ole karvan varassa, sillä sen erottaa helposti sekä sukulaisistaan että muistakin ristikukkaiskasveista. Sitä luonnehtivat lukuisat varsilehdet, jotka tyvellä pakkautuvat hyvin liki toisiaan, sekä tiheästä karvapeitteestä johtuva harmaus. Hedelmäasteella kynsimöille tyypilliset litteähköt, suikeat, usein kierteiset lidut vielä varmistavat määrityksen. Harmaakynsimö on tavallisesti itsepölytteinen, joten lituja muodostuu hyönteisaktiivisuudesta riippumatta. Joskus lehtiruusukkeena talvehtineen yksilön tyvipuolelta lähtee rönsymäisiä haaroja, jotka jäävät henkiin kukkaverson kuihduttua.

Harmaakynsimön suomalainen levinneisyys on kaksijakoinen. Se esiintyy lounaassa melko yleisenä alkuperäiskasvina merenrannoilla, korkean veden ulottumattomissa sijaitsevilla kivikko- ja somerikkokedoilla. Itämeren piirissä levinneisyysalue kattaa Ahvenanmaan ja muun lounaisen saaristomme, Suomenlahden rannikon Viipurinlahdelle ja Selkämeren rannikon Merenkurkkuun ja Pietarsaaren saaristoon. Harmaakynsimö kasvaa myös Lapissa, uustulokkaana jokivarsilla ja ihmisen nurkissa niityillä ja pihakentillä, jopa turvekatoilla. Eteläisimmät tähän levinneisyyteen kuuluvat esiintymät ovat Muoniossa, Kittilässä ja Sodankylässä.

Vallikynsikkö (aiemmin Vallikynsimö)

Drabella muralis (Draba muralis)

Valtaosa kynsimöistä viihtyy kylmillä seuduilla, vuoristot mukaan lukien. Suomenkin noin kymmenestä kynsimölajista enemmistö on Lapin kasveja ja neljä esiintyy ainoastaan Käsivarren suurtuntureilla. Etelä-Suomessa voi harmaakynsimön lisäksi tavata yksivuotiset vallikynsikön (vallikynsimön, Drabella muralis) ja keltakynsimön (Draba nemorosa), molemmat melko harvinaisia. Vallikynsikkö on luokiteltu silmälläpidettäväksi ja keltakynsimö erittäin uhanalaiseksi .

→ Levinneisyyskartta (Kasviatlas, Helsingin yliopisto)

Grådraba

Taxonomi

Ordning

Familj

Tribus

Släkte

Art