Alalajit
Siroaholeinikki (ssp. polyanthemos)
Etelänaholeinikki (ssp. x polyanthemoides)
Pyökkiaholeinikki (ssp. nemorosus)
Kasvumuoto
Monivuotinen ruoho.
Korkeus
20–80 cm. Varsi pysty, paksutyvinen, runsashaarainen, yleensä alaosasta karvainen.
Kukka
Teriö säteittäinen, kullan- tai joskus vaaleankeltainen, kiiltävä, 20–30 mm leveä; terälehtiä 5, verholehtiä pidempiä. Verholehtiä 5, siirottavia, siirottavakarvaisia. Kukkapohjus karvainen. Heteitä monta. Emiö erilehtinen, emejä useita. Kukinto harsu viuhko, kukkaperät uurteisia.
Lehdet
Kierteisesti, tyvilehtiä 3–8 kpl, pitkäruotisia, varsilehtiä vähän, (lähes) ruodittomia. Tyvilehtien lapa pyöreähkö, ainakin toiselta puolelta karvainen, 3–5-lehdykkäinen, keskilehdykkä ruoditon–lyhytruotinen, lehdykät syvään kapealiuskaisia, suippohampaisia; joskus lapa vain 3-liuskainen, liuskat leveitä, hampaisia. Varsilehdet kapealiuskaisia.
Hedelmä
Soikea, 3–4 mm pitkä pähkylä, kärjessä 0,5(–1) mm pitkä, vino ota. Pähkylöitä useita yhdessä.
Kasvupaikka
Kuivat niityt, kedot, ahot, lehtoniityt, metsänlaiteet, avoimet metsät, pientareet.
Kukinta
Kesä–heinäkuu.

Aholeinikki on leinikeistämme komeimpia, tieteellisen nimensä polyanthemos, ’monikukkainen’, arvoinen kantaja. Se on saapunut maahamme jo ammoin ihmisen mukana. Lajin juuret ovat Itä-Euroopan metsäaroilla ja meilläkin se hakeutuu kuivahkoille ketomaisille niityille ja metsärinteille maamme eteläpuoliskolla. Aholeinikki on melko vaatelias, selvästi vaikkapa tuttua niittyleinikkiä (R. acris) nirsompi. Kasvualustakseen se vaatii karkearakeista ja läpäisevää, mielellään kalkkipitoista kivennäismaata, eikä pidä savi- tai turvepitoisista, happamista maista. Kaskimaanviljelyn aikakaudella lajille riitti sopivia lämpimiä ja avoimia ahoja kasvupaikoiksi. Maatalouden tapojen muututtua monet aholeinikin kasvupaikat ovat alkaneet umpeutua ja laji onkin harvinaistunut.

Kuivien paikkojen lajina aholeinikki tukeutuu lisääntymisessään siementuotantoon, eikä lisäänny lainkaan kasvullisesti, kuten esim. lähisukulaisensa rönsyleinikki (R. repens). Aholeinikin siemenet itävät vasta syksyllä vuoden päästä kypsymisestään, joten se jää uusien kasvittomien alojen valtaamisessa usein kilpailijoidensa jalkoihin. Laidunnetuilla paikoilla sillä on kuitenkin etulyöntiasema: aholeinikki, kuten monet muutkin leinikkikasvit, on myrkyllinen ja pahanmakuinen sisältämiensä alkaloidien vuoksi. Karja ei koske kasviin kuin paremman puutteessa, joten aholeinikki saa kasvaa kalutullakin laitumella rauhassa. Kuivattuna verson myrkyllisyys ja kitkerä maku häviävät, joten heinää voidaan hyvin tehdä leinikkejä kasvavalta niityltäkin.

Aholeinikin voinee muista leinikkilajeista sekoittaa ainakin niittyleinikkiin (R. acris) ja apomiktisiin kevätleinikki-lajiryhmiin. Näiden kukkaperät ovat kuitenkin aholeinikistä poiketen sileitä; eroja löytyy myös mm. kukkien koossa ja lehtien muodossa.

Krattsoleie

Taksonomi

Familie

Tribus

Slekt