Kasvumuoto
Monivuotinen ruoho.
Korkeus
30–70 cm. Varsia 1–3, varsi pysty, 2–3 kertaan haarova, tukeva. Varren tyvellä lavattomia, suomumaisia lehtiä, lakastuvat myöhään.
Kukka
Teriö säteittäinen, kullankeltainen, 2–3 cm leveä; terälehtiä 5, yleensä verholehtiä pidempiä, joskus osa vaillinaisesti kehittyneitä, keskenään erikokoisia, tai puuttuvia. Verholehtiä 5, osin karvaisia. Kukkapohjus 5–11 mm pitkä, tiheäkarvainen. Heteitä monta. Emiö erilehtinen, emejä useita. Kukinto harsu viuhko, kukkaperä sileä.
Lehdet
Kierteisesti, tyvilehtiä 1–2, pitkäruotisia, varsilehdet ruodittomia. Tyvilehtien lapa munuaismainen–pyöreä, yleensä alta karvainen, herttatyvinen, tav. liuskaton (joskus matalaan 3-liuskainen), nirha–sahalaitainen. Varsilehtien lapa tyveen asti liuskoittunut, liuskat suikeita, hammaslaitaisia, hampaat jokseenkin tasakokoisia.
Hedelmä
Karvainen, 2–3 mm pitkä pähkylä, kärjessä 1,3–2 mm pitkä ota. Pähkylöitä useita yhdessä.
Kasvupaikka
Lehdot ja vanhat puistot.
Kukinta
Toukokuu.

Lehtoleinikit on yhteisnimi kokonaiselle leinikkien ryhmälle, joka on yksi neljästä toukoleinikkiryhmän (R. auricomus s. lat.) alaryhmästä. Lehtoleinikit puhkeavat kukkaan loppukeväästä. Kukissa vierailee pölyttäjiä, mutta siemenaiheiden kehitys tapahtuu niistä riippumatta ilman hedelmöitystä, ja syntyvät siementaimet ovat emokasvin klooneja. Jokainen emokasvissa tapahtuva mutaatio periytyy jälkeläisille sellaisenaan ja ulkomuotoon vaikuttaessaan muodostaa uuden, itsenäisen muotonsa, niin sanotun pikkulajin. Suomessa tavataan kymmenkunta tällaista suvuttomasti, apomiktisesti, lisääntyvää lehtoleinikin pikkulajia. Ne eroavat toisistaan melko vähän, lähinnä lehtien liuskaisuuden suhteen. Muita toukoleinikkryhmän apomiktisia leinikkiryhmiä ovat kevätleinikit (R. auricomus -ryhmä), kevätlehtoleinikit (R. fallax -ryhmä) ja taigaleinikit (R. monophyllos -ryhmä).

Lehtoleinikin tieteellinen nimi tarkoittaa kassubialaista leinikkiä – Kassubia on slaavilaisten kašubien heimon kotiseutu nykyisen Puolan alueella. Kasvin levinneisyyden keskus ulottuu sieltä Baltiaan ja Pohjois-Venäjälle, toisaalta laji esiintyy Alpeilta pitkälle Itä-Eurooppaan. Meillä vaatelias ja lämmöstä pitävä lehtoleinikki esiintyy levinneisyytensä rajoilla rehevissä lehtipuumetsissä, metsäaukioilla ja vanhoissa puistoissa. Ihminen on muokannut lajin reheviä kasvupaikkoja, minkä vuoksi lehtoleinikit ovat vähentyneet entisestään.

Lundnyresoleie

Taksonomi

Familie

Tribus

Slekt