Siipien kärkiväli
Pieni, 22–32 mm. Naaraat koiraita kookkaampia.
Siipien yläpinta
Keltabeige, etusiiven kärjessä pieni silmätäplä (usein vain epäselvä tumma täplä), reunat epäselvärajaisesti tummat.
Siipien alapinta
Etusiipi keltabeigestä punaruskeaan, reunus harmaa, etukulmassa musta silmätäplä, jossa valkoinen keskus ja ympärillä keltainen rengas. Takasiipi ruskeanharmaa, tyvipuoli ulkoreunaa tummempi. Siiven tyven ja ulkoreunan välissä katkonainen vaalea poikkijuova. Takasiiven reunassa rivi usein heikosti erottuvia, keskeltä vaaleita ja reunoista ruskeita silmätäpliä.
Elinympäristö
Kuivat niityt ja hakamaat.
Lentoaika
Kesäkuun puolivälistä heinäkuun puoliväliin. Toinen sukupolvi mahdollinen (elokuun puolivälistä syyskuun puoliväliin) mutta harvinainen ja hyvin harvalukuinen.
Talvehtimismuoto
Toukka.
Toukan ravintokasvi
Eri heinäkasvit (Poaceae), esim. nurmilauha (Deschampsia caespitosa) ja tuoksusimake (Anthoxanthum odoratum).
Uhanalaisuus
Silmälläpidettävä.

Keltaniittyperhoset lepäävät aina siivet vastakkain painettuina, mistä syystä siipien yläpintaa on vaikea päästä tutkimaan ottamatta perhosta kiinni. Laji muistuttaa paljon toisia pieniä heinäperhosia, saraikko- ja idänniittyniittyperhosta. Saraikkoniittyperhosen takasiiven alapinnan väritys on tasainen ja sillä on usein mustia silmätäpliä, kun taas keltaniittyperhosella siiven tyviosa on ulko-osaa tummempi ja jos silmätäpliä esiintyy, ne ovat vaaleita. Pohjoisessa saraikkoniittyperhoselta voi kokonaan puuttua etusiiven silmätäplä, jolloin se on helppo erotta keltaniittyperhosesta. Idänniittyperhosella on takasiiven ulkoreunassa ruskeanpunainen, hopealle hohtava juova sekä rivi silmätäpliä, jotka keltaniittyperhoselta puuttuvat.

Lähes koko maassa tavattavan, mutta ei kovin yleisen keltaniittyperhosen koiraat odottavat naaraita pensaissa ja puissa puolustamillaan reviireillä. Naaraat munivat munat yksitellen korsille isäntäkasvin läheisyyteen. Talvehtiminen tapahtuu keskenkasvuisena toukkana.

Engringvinge

Taksonomi

Familie

Tribus

Slekt