Kasvumuoto
Monivuotinen, kasvustoja muodostava maavarrellinen vesi- ja myös maakasvi. Maakasvit yleensä kukattomia.
Korkeus
10–150 cm. Maavarret pitkiä.
Kukka
Säteittäinen–kellomainen, n. 3,5 mm pitkä. Kehässä 5 tyveltä puoleenväliin asti yhdistynyttä vaaleanpunaista–punaista liuskaa. Emiö muodostuu kahdesta yhteenkasvaneesta lehdestä. Tyveltä n. puoleenväliin yhdistyneitä vartaloita 2. Heteitä 5. Kukinto tiheä tähkä.
Lehdet
Kierteisesti. Maalehdet lyhytruotisia ja karvaisia. Lehtilapa tavallisesti 8–15 cm pitkä, kapean pitkulaisen puikea, joskus punertava, pyöreä- tai suippotyvinen. Vesikasvien lehdet pitkäruotisia ja kaljuja. Kelluva lehtilapa 10–15 cm pitkä, pitkulainen, pyöreä- tai herttatyvinen. Korvakkeet yhtyneet vartta ympäröiväksi tupeksi, joka vesimuodolla suojaa pitkälti ruotia.
Hedelmä
Musta tai ruskea, kiiltävä, litistynyt, n. 3 mm pitkä, pyöreähkö pähkylä.
Kasvupaikka
Makeiden vesien matalahkot rantavedet, murtovesilahdet, joet, ojat, tienvarret, ratapenkereet ja pellot.
Kukinta
Heinä–elokuu.

Vesitattaren lajinimi amphibium tulee kreikan kielen sanoista amphis ja amphibios, jotka tarkoittavat ‘molemmilla puolilla’ ja ‘kaksoiselämää’ ja viittaavat vesitattaren ominaisuuteen kasvaa sekä maalla että vedessä. Vesitatar lisääntyy pääasiassa kasvullisesti ja muodostaa vedessä usein suuria puhtaita kasvustoja. Keski-Suomesta Kallavedeltä on löydetty tuhansien neliömetrien kasvustoja. Maa- ja vesimuodot poikkeavat ulkonäkönsä puolesta toisistaan, vaikka kasvaisivatkin samasta juurakosta. Vedessä laji voi kasvaa aina 2,5 metrin syvyydessä.

Useita tatarkasveja on käytetty lääkkeenä. Vesitatarta on Venäjällä ja Keski-Aasiassa käytetty sekä rehuksi että rohdoksi mm. veren puhdistamiseen ja virtsasoran poistamiseen.

Vass-slirekne

Taksonomi

Familie

Tribus

Slekt