Kasvumuoto
Monivuotinen ruoho. Juurakko suikertava, runsasrönsyinen.
Korkeus
10–30 cm. Varsi pysty–koheneva, haaraton–haarova, 4-särmäinen, karvainen, usein punertava.
Kukka
Kukat kaksineuvoisia tai yksineuvoisia emikukkia. Teriö hieman vastakohtainen, sinipunainen, n. 4 mm pitkä, yhdislehtinen, 4-liuskainen, karvainen. Ylin liuska muita leveämpi, lovipäinen. Kaksineuvoisten kukkien teriö selvästi, yksineuvoisten vain hieman verhiötä pidempi. Verhiö kellomainen, 5-liuskainen, epäselvästi 5-suoninen, niukkakarvainen, öljynystyinen. Liuskat tasasivuisen kolmiomaisia. Heteitä 4, lähes tasapituisia, jäävät joskus kehittymättä. Emiö yhdislehtinen, 1-vartaloinen, 2-luottinen. Kukinto erillisten tiheitten, runsaskukkaisten lehtihankaisten kiehkuroiden muodostama latvaryhmä, latvassa pieni lehtiruusuke.
Lehdet
Vastakkain, ruodillisia, karvaisia. Lehtilapa puikea–soikea, tylppä- tai suipohkokärkinen, suippotyvinen, karvainen, laita matalahampainen.
Hedelmä
4-osainen lohkohedelmä. Hedelmykset (lohkot) kellanruskeita, lähes sileäpintaisia.
Kasvupaikka
Rannat, rantaniityt, lähteiköt, puronvarret, ojat, pellot, joutomaat, puutarhat.
Kukinta
Heinä–elokuu.

Rantaminttu on hyvin monimuotoinen kasvilaji. Lounaisrannikolla merenrannalla, Saimaalla järvenrannalla ja Lapin jokivarressa kasvavat rantamintut ovat tyystin erinäköisiä. Pakkaa sekoittavat entisestään puutarhoissa ja muualla ihmisvaikutteisilla paikoilla kasvavat rodut. Rantamintun epävirallisiksi alalajeiksi on joskus lueteltu jokiminttu, järviminttu, lounaisminttu, pihaminttu ja rikkaminttu. Vaikka kasvitiede ei näitä tunnustakaan, kertovat nimet rantamintun monimuotoisuudesta ja kansan kiinnostuksesta sitä kohtaan.

Rantamintun lehtiä voi käyttää mausteeksi, mutta eri kantojen makuerot ovat suuria. Minttulajit risteytyvät helposti keskenään ja risteyttämällä rantaminttua muiden lajien kanssa on saatu aikaan liuta ilmastossamme hyvin kestäviä minttuja. Suomessa tavattavia rantamintun ja jonkun toisen minttulajin risteymiä ovat ainakin jalominttu (M. x gracilis) eri muunnoksineen, karjalanminttu (M. x dalmatica) ja kiehkuraminttu (M. x verticillata). Yhteensä minttulajeja ja -risteymiä on viljelyssä kymmenittäin. Monilla niistä on ikivanha käyttöhistoria ja sijansa kansanperinteessä.

Vesiminttu (M. aquatica) on toinen meillä alkuperäisenä kasvava minttulaji. Sen voi erottaa sukulaisistaan, usein jopa risteymistään, helposti puolipallomaisen latvakukintonsa perusteella.

Åkermynte

Taksonomi

Familie

Tribus

Slekt