Kasvumuoto
1-vuotinen ruoho.
Korkeus
10–60 cm. Varsi tav. lähes kalju, tummanruskea–punaruskea.
Kukka
Kukat muodostavat 1–2 cm leveitä, kehtosuomujen suojaamia kukkamaisia mykeröitä. Mykeröt leveytensä pituisia. Laitakukat puuttuvat; kehräkukat ruskeankeltaisia, torvimaisia, pieniä. Heteitä 5. Emiö yhdislehtinen, 1-vartaloinen, 2-luottinen. Kehtosuomuja 2 riviä, uloimmat (5–9 kpl) kookkaan lehtimäisiä, vaihtelevankokoisia, vihreitä, karva- ja joskus hammaslaitaisia, sisemmät pieniä, ruskeita, vihreäreunaisia, kalvomaisia–kalvolaitaisia. Mykeröt yksittäin tai huiskilomaisena ryhmänä, pystyjä.
Lehdet
Vastakkain, lyhytruotisia, alimpien ruodit siipipalteisia. Lapa tummanvihreä, kolmi- tai joskus useampiliuskainen (harvoin ehyt), liuskat kapeanpuikeita, isohampaisia, hampaat suoria.
Hedelmä
4-särmäinen, alaspäin sukasreunainen, himmeä, harmaanvihreän ruskea, n. 5–8 mm pitkä pähkylä, jonka kärjessä 2 (harvoin 3) väkäsellistä otaa.
Kasvupaikka
Rannat, ojat, lätäköt, joutomaat, pihat, kesantopellot, peltotiet, polut, levävallit.
Kukinta
Elo–syyskuu.

Tummarusokki lienee levinnyt luontoomme vasta ihmisen matkassa, mutta on nykyään alkuperäistä säderusokkia (B. radiata) yleisempi. Lajit muistuttavat suuresti toisiaan. Nimensä mukaisesti tummaruskokki on tummanvihreä ja sen mykeröä ympäröiviä lehtimäisiä kehtosuomuja on vähemmän kuin säderusokilla. Pähkylä on myös pitempi, himmeä ja harmahtavan ruskea. Valitettavasti alkukesästä nämä piirteet eivät ole vielä kehittyneet ja lajinmääritys pelkkien lehtien varassa voi olla vaikeaa. Tummarusokki ja säderusokki saattavat myös risteytyä yhteisillä kasvupaikoilla, tavallisesti jälkeläiset ovat suurikokoisia.

Tummarusokki on säderusokkia mieltyneempi ihmisen luomiin tai muokkaamiin kasvupaikkoihin. Se hyötyy selvästi kasvupaikkansa typekkyydestä ja viihtyy mainiosti rehevöityneessä kosteikossa tai lantavesien vaikutuspiirissä. Sillä on kuitenkin taipumusta siirtyä myös luonnonkasvupaikoille merenrannoille ja järvien rantaluhtiin. Tummarusokki on ainakin väliaikaisesti valloittanut kasvupaikkoja myös napapiirin pohjoispuolelta: äärimmäiset, erilliset esiintymät on todettu Rovaniemeltä, Savukoskelta ja Enontekiöltä.

Rusokit leviävät pääasiassa veden kuljettamien kelluvien pähkylöiden avulla. Kasvien hedelmät ovat kuitenkin sopeutuneet myös eläinlevintään, sillä väkäspiikit takertuvat erittäin tiukasti ohikulkevien eläinten turkkeihin. Kasvin näkökulmasta vaatteisiin verhoutunut ihminen on yhtä lailla sopiva levittäjä ja pähkylät kiinnittyvät kiusallisen sitkeästi lutakossa kulkijan housunlahkeeseen. Jossain vaiheessa kärkisukaset toki katkeavat ja pähkylä putoaa maahan – toivottavasti hyvälle kasvupaikalle. Tummarusokin pähkylöistä voi olla riesaa, mutta kasville on keksitty hyötykäyttöäkin: sitä on käytetty rohdoksena ja lankojen värjäykseen.

Flikbrønsle

Taksonomi

Familie

Tribus

Slekt