Alalajit

Orvontädyke (etelänorvontädyke, ssp. serpyllifolia)
Pohjantädyke (pohjanorvontädyke, ssp. humifusa)
Kasvumuoto

Monivuotinen ruoho.
Korkeus

5–20 cm. Varsi koheneva, joskus rento, kalju tai karvainen (pohjantädyke).
Kukka

Teriö lähes säteittäinen, valkoinen–vaaleansininen ja tummajuovainen, joskus sininen, 6–8 mm (joskus jopa 10 mm) leveä, yhdislehtinen, 4-liuskainen, ratasmainen, lyhyttorvinen. Verhiö 4-liuskainen, liuskat kaljuja. Heteitä 2. Emiö yhdislehtinen, 1-luottinen. Kukinto latvaterttu. Kukkaperä tukilehteä lyhyempi.
Lehdet

Vastakkain, lyhytruotisia. Lehtilapa puikea–soikea, lähes ehytlaitainen–matalahampainen, kalju tai karvainen.
Hedelmä

Vastaherttamainen, litteä, 4–5 mm pitkä, enintään verhiön pituinen, pituuttaan leveämpi, karvainen kota.
Kasvupaikka

Pellot, kosteat niityt, laitumet, nurmikot, tienvarret, joutomaat, ojat, rannat, lähteiköt.
Kukinta

(Touko–)kesä–elokuu.

Orvontädyke viihtyy melko avoimilla paikoilla, sillä se ei siedä kovin ankaraa kilpailua. Se esiintyykin usein viljelymailla, pihapiireissä ja muualla ihmistoiminnan tuntumassa. Lajin vanha suomenkielinen nimi, liejutädyke oli kenties nykyistä kuvaavampi, sillä mieluisimpia kasvupaikkoja ovat esimerkiksi ojanvarret, rannat ja kosteat polut, etenkin savialustalla. Nykynimi puolestaan jatkaa vanhojen kansanomaisten nimien linjoilla: suomen kielessä ‘orpo’ on syystä tai toisesta ollut vallitseva etuliite tämä lajin kohdalla.

Orvontädyke on jaettu kahteen alalajiin. Suomen eteläisissä osissa yleisen nimialalajin (ssp. serpyllifolia) lehdet ovat suippokärkisiä, valkoinen kukka on läpimitaltaan 4–7 mm ja kukkaperät ovat lyhyeen valkokarvaisia. Ennen saarnamiehen rooliaan Lars Laevi Laestadius, nuori kasvitieteen tuntija, kuvasi orvontädykkeelle Kaaresuvannosta uuden alalajin, pohjantädykkeen. Sen lehdet ovat tylpähkökärkisiä, sininen kukka on läpimitaltaan 7–10 mm ja kukkaperät ovat tiheään ruskea- ja nystykarvaisia. Myöhemmin huomattiin, että innokkaat kasvitieteilijät olivat kuvanneet saman alalajin jo kahdesti aiemmin eri puolilta Eurooppaa, ja kansainvälisten nimistösääntöjen mukaan ensimmäisenä annettu nimi on silloin oikea, tässä tapauksessa brittiläisen kasvitieteilijä Dicksonin antama, nykyisin käytetty pohjantädykkeen nimi (ssp. humifusa). Meillä pohjantädyke kasvaa harvinaisena melko pienellä alueella Koillis-Lapissa, jossa sen kirkkaansiniset kukat saattavat kiinnittää onnekkaan retkeilijän tai innokkaan kasviharrastajan huomion. Alalajien välimuodot ovat myös tavallisia.

Snauveronika

Taksonomi

Orden

Familie

Tribus

Slekt