Syötävyys
** – hyvä ruokasieni
Näköislajit
purppuravalmuska, kangaskeltavalmuska, äikävalmuska
Lakki
5–11 cm leveä, aluksi leveän kartiomainen, kupera, sitten laakeneva, keskustassa usein tylppä nipukka. Pinta kuiva-tahmea, pohjaväri rikinkeltainen, keskusta-alue suomuinen, suomut pieniä, alustanmyötäisiä, oliivinruskeita. Heltat tiheässä, kolotyviset, vaaleankeltaiset.
Jalka
5–10 cm pitkä, tasapaksu (1–2,5 cm), tyvi hieman pullistunut, kellanvalkoinen, sileä.
Malto
Valkeahkoa–kellertävää.
Itiöpölyn väri
Valkoinen.
Maku
Jauhomainen, mieto.
Haju
Jauhomainen, erityisesti maltoa muserrettaessa.
Kasvupaikka
Haavikoissa, myös yksittäisten haapojen alla, yleinen Pohjois-Pohjanmaalle asti. Hemi-, etelä- ja keskiboreaalinen vyöhyke.
Satoaika
Elo–lokakuu.
Säilöntä
Kuivaus, pakastus.

Vaikka keltavalmuskoja on käytetty ruoaksi paljonkin, ne ovat nykyisin syötävyyden kannalta ongelmallinen lajiryhmä (ks. tarkemmin kangaskeltavalmuska), eikä niitä aina suositellakaan ruokasieniksi. Ainakin perättäisiä keltavalmuska-aterioita olisi syytä välttää. Lehtokeltavalmuska kasvaa haapojen alla, kun taas kangaskeltavalmuska (Tricholoma equestre) on männyn seuralainen. Myös suomuinen lakki erottaa sen kangaskeltavalmuskasta. Purppuravalmuska (Tricholomopsis rutilans) taas kasvaa havupuiden lahokannoilla ja on purppuranpunasuomuinen. Äikävalmuskalta (Tricholoma aestuans) puuttuu jauhon haju ja maku on kirpeä. Lisäksi se kasvaa havupuiden seuralaisena.

Taksonomi

Orden

Familie

Slekt