Samannäköisiä lajeja

Metsäkauris, Täpläkauris
Koko

Suuri nisäkäs, keskikokoinen hirvieläin. Säkäkorkeus 90–130 cm, pää n. 30 cm, pituus 150–180 cm, häntä 15–28 cm, paino 50–130 kg, urokset (pukit) suurempia kuin naaraat.
Yleiskuvaus

Kesällä punaruskea, talvella harmaanruskea. Pitkä pää ja kuono, päässä valkeaa kirjailua. Silmät pään sivuilla silmänympärykset vaaleat. Korvat suuret ja liikkuvat. Keskimittainen, leveä häntä, tumma yltä, valkea alta, nostaa juostessaan hännän pystyyn, jolloin hännän valkea alapuoli loistaa kauas. Pitkät, hoikat jalat. Uroksella monihaaraiset sarvet, taipuvat kärjestään eteen- ja sisäänpäin. Uros pudottaa sarvensa joulu–tammikuussa. Valkohäntäkauris on metsäkaurista ja täpläkaurista kookkaampi. Valkohäntäkauris elää 12–15(–20)-vuotiaaksi.
Liikkuminen

Kävelee, loikkii paetessaan, voi seisoa lyhyen ajan kahdella jalalla tarkastellessaan ympäristöään, hyppii, ei mielellään ui.
Jäljet

Hirvieläimet ovat sorkkaeläimiä. Jäljissä näkyvät yleensä vain etuvarpaiden kaviokynsien päärynänmuotoiset painaumat, joskus takimmaisista pienemmistä varpaista jää myös painaumat. Jäljet muistuttavat metsäkauriin jälkiä mutta ovat suuremmat, 7–12 cm pitkiä (metsäkauriilla yleensä alle 6 cm). Askelväli noin metrin, laukatessa kaksi.
Pesä

Ei ole.
Lisääntyminen

Kiima-aika loka–marraskuussa. Toukokuussa 1–3 vasaa, 1,5–3,5 kg, turkki täplikäs 3–5:n ensimmäisen kuukauden aikana, jolloin kätkeytyvät tiheään kasvillisuuteen. Pysyttelevät emon seurassa seuraavien vasojen syntymään asti. Sukukypsiä 1,5-vuotiaina.
Äänet

Tuhahtelee, puhkuu, määkii. Kirkuu uhattuna. Naarailla matalaa murinaa vasoja kutsuessaan.
Ravinto

Monenlaista kasviravintoa: heiniä, ruohoja, järviruokoa, varpuja (erityisesti talvella), puiden ja pensaiden lehtiä, puunkuorta, viljaa jos saatavilla, myös jäkäliä ja sieniä.
Jätökset

Samanlaisia kuin jäniksillä mutta soikeita, 15 mm pitkiä; kasoissa.
Haitallisuusluokitus

Vakiintunut vieraslaji.

Valkohäntäkauris tuotiin Pohjois-Amerikasta Etelä-Suomeen 1930-luvulla riistaeläimeksi. Elinympäristöjä ovat metsät, metsänreunat, pensaikkomaat ja niityt. Levinneisyyttä rajoittaa lumipeitteen paksuus talvella, sillä on ratkaiseva merkitys ruoan hankintaan. Elinpiirin koko vaihtelee (80–250 ha) ympäristön mukaan. Suomi oli pitkään ainoa maa Euroopassa, jossa valkohantäkaurista tavattiin luonnonvaraisena, nykyisin siitä voi tavata harvinaisena myös Venäjän puolella ja karkulaisena Tšekissä. Suomessa lajia tavataan Oulun korkeudella saakka, yleisimmin Vaasa–Jyväskylä–Kotka -linjan lounaispuolella. Kannan suuruus on noin 109.000 (talvi 21–22). Valkohäntäkauris on riistaeläin, jonka metsästysaika on syyskuun loppupuolelta tammikuun loppuun. Metsästyslainsäädännössä käytetty lajinimi on valkohäntäpeura. Parhaana metsästyskautena (2020–2021) saaliin suuruus oli yli 70.000.

Valkohäntäkauris on Pirkanmaan maakuntaeläin.

Taksonomi

Familie

Tribus

Slekt