Samannäköisiä lajeja

Metsäjänis, Rusakko
Koko

Pienehkö nisäkäs, jäniksistämme pienin. Kallo 6,5–8 cm, pää ja ruumis 35–70 cm, häntä 4–8 cm, paino 1,2–2,5 kg. Naaras suurempi kuin koiras.
Yleiskuvaus

Luonteenomaisesti harmaahko tai kellanruskea, vatsapuolelta vaaleampi. Turkin värityksessä kuitenkin suurta vaihtelua. Pyöreähkö pää, lyhyt ja pyöreähkö kuono. Pitkät korvat päälaella joko ylös tai ruumiinmyötäisesti taaksepäin suuntautuneet. Korvat lyhyemmät kuin rusakolla ja metsäjäniksellä, eikä niissä ole mustaa kärkeä. Tupsumaisen hännän alapuoli valkeahko – se näkyy hyvin kanin juostessa. Jalat lyhyet suhteessa ruumiiseen. Ikä jopa 10 vuotta.
Liikkuminen

Kävelee, juoksee hyvin nopeasti, seisoo takajalkojensa varassa.
Jäljet

Käpälissä viisi varvasta. Etukäpälien sisin varvas ei useinkaan jätä jälkeä. Kynnet erottuvat selvästi, ja kovassa maassa voi jälkiä näkyäkin vain kynsistä. Takakäpälä 4 × 2,5 cm. Jäljet samanlaiset kuin rusakolla ja metsäjäniksellä mutta pienemmät.
Pesä

Pesä tunnelin päädyssä, yleensä yksi uloskäytävä. Voi sijaita myös käytäväverkoston yhteydessä olevien umpitunneleiden päässä. Pesä vuorataan heinillä tai sammalilla sekä vatsakarvoilla. Maanalaiset käytävät voivat muodostaa laajan verkoston. Sisäänkäynnit läpimitaltaan 10–50 cm.
Lisääntyminen

Vuodessa 3–4 poikuetta, 3–10 poikasta (tavallisesti 5), paino 30–35 g, syntyvät sokeina ja karvattomina. Silmät avautuvat n. 10 päivän kuluttua, vieroitetaan 21–25 päivän iässä. Sukukypsä 3,5 kuukauden iässä.
Äänet

Yleensä hiljainen, ahdistettuna kirkuu, tömistää jalkojaan.
Ravinto

Kasvinsyöjä. Monenlaista kasviravintoa, kuten heiniä, ruohoja, vihanneksia, viljaa.
Jätökset

Väritys vaihtelee ravinnon mukaan, luonteenomaisesti mustia papanoita, läpimitaltaan 7–12 mm, tiiviissä ryppäässä. Kuin rusakon ja metsäjäniksen papanat mutta pienemmät.
Haitallisuusluokitus

Vakiintunut vieraslaji ja nykyisin riistaeläin. Maailmanlaajuisesti määritelty (IUCN) 100 haitallisimman vieralajin luetteloon ja lisäksi myös uhanalaisuusluokkaan silmälläpidettävät (NT).

Kania tavataan hyvin laajalti Länsi-Euroopassa ja Pohjois-Afrikassa. Se esiintyy monenlaisissa ympäristöissä mutta suosii etenkin lyhytruohoisia niittyjä, kuivia ketoja ja kanervanummia, pensaikkoja sekä ihmisen luomia ympäristöjä, kuten kenttiä, pensasaitoja yms. Maailman pohjoisin, vapaaksi päästetyistä lemmikkikaneista alkunsa saanut kanipopulaatio elää nykyään Helsingissä ja sen lähikunnissa. Kania pidetään haitallisena tuhoeläimenä, joka tekee suurta vahinkoa puistojen ja puutarhojen istutuksille. Kanien määrää rajoitetaan nykyään metsästyksellä, kanta vaihtelee n. 5.000 ja 10.000 yksilön välillä

Kani on luontaisesti aktiivinen läpi vuorokauden, mutta häirittynä ja vainottuna siitä tulee hämärä- ja yöeläin. Se ei nuku talviunta. Reviirin koko on 0,3–0,7 ha; ruokaa etsitään enintään 400 metrin etäisyydellä pesäkoloista.

Taksonomi

Orden

Familie

Slekt