Kasvumuoto

1-vuotinen ruoho.
Korkeus

10–30 cm. Varsi pysty, tyvestä haarova, sivuhaarat kohenevia ja juurehtivia, usein punertava, 4-särmäinen, särmiä myöten pehmeäkarvainen–lähes kalju. Epämiellyttävän hajuinen.
Kukka

Teriö vastakohtainen, (purppuran)punainen (joskus valkoinen–vaalean purppuranpunainen), 10–20 mm pitkä, yhdislehtinen, 2-huulinen, pitkätorvinen. Ylähuuli kupera, 4–6 mm pitkä; alahuuli n. 2 mm pitkä, sivuliuskat hyvin pienet tai puuttuvat, keskiliuska vastaherttamainen. Verhiö lähes säteittäinen, 5-suoninen, 5-liuskainen, liuskat suunnilleen teriön torven pituisia, kukinnan jälkeen harittavia. Heteitä 4, joista 2 lyhyttä ja 2 pitkää. Emiö yhdislehtinen, 1-vartaloinen, luotti 2-liuskainen. Kukinto tähkämäinen, usein kartiomainen, tiheiden lehtihankaisten kiehkuroiden muodostama latvaryhmä.
Lehdet

Vastakkain, ruodillisia, ruoti palteeton. Lapa kolmiomaisen puikea, hertta–tasatyvinen, verkkosuoninen, myötäkarvainen, tasaisesti matalaan isohampainen. Ylemmät lehdet usein punertavia. Kukinnon tukilehdet varsilehtien kaltaisia.
Hedelmä

4-osainen lohkohedelmä. Hedelmykset (lohkot) hiukan särmikkäitä, ruskeita.
Kasvupaikka

Puutarhat, maakasat, kaatopaikat, laitumet, viljelys- ja joutomaat.
Kukinta

Touko–lokakuu.

Yksivuotinen mutta usein ylitalvinen punapeippi suosii ilmavaa kasvualustaa, esimerkiksi hyvin muokattuja vihannes- ja kasvimaita. Laji ei yleensä pärjää luonnontilaisen kasvillisuuden joukossa, mutta voi olla hyvinkin runsas viljelymailla. Rikkaruohona se onkin varsin tehokas: sietää melko hyvin monia rikkakasvimyrkkyjä, kukkii poikkeuksellisen pitkään ja tuottaa runsaasti siemeniä. Sen punaisia kukkia näkee usein vielä syksyn pikkupakkasten jälkeen ja jos maaperä vain pysyy sulana, se voi kukkia jopa keskellä leutoa talvea. Punapeippi kuuluu monien villiyrttiharrastajien listalle. Käytettäviä osia ovat nuoret versot ja kukat.

Kansan suussa punapeippi on saanut monenlaisia nimiä. Osa niistä lienee ollut kaikille peipeille yhteisiä, sillä tuskin varsin samannäköisten lajien erottaminen on aina onnistunut. Punapeippi muistuttaa hyvin paljon liuskapeippiä (L. hybridum). Punapeipin lehdet ovat tasaisesti matalahampaisia kuin piparkakun reuna, liuskapeipin epätasaisesti karkeahampaisia. Välipeippi (L. confertum) eroaa muista punakukkaisista peipeistä siten, että sen verhiön liuskat ovat pidempiä kuin teriön torvi. Sepiväpeipin (L. amplexicaule) ylimmät lehdet ovat selvästi sepiviä.

Täpläpeippi

Lamium maculatum

Meikäläiset peipit ovat puutarhassa yleensä kutsumattomia vieraita, mutta peippejä kasvatetaan myös tarkoituksella maanpeittokasveiksi. Meillä yleisin puutarhapeippilaji – joskus luontoonkin karkaava – on (hopea)täpläpeippi. Sen lehtien yläpinnan keskellä kulkee usein – muttei aina – valkoinen raita. Teriö on yleensä vaalean purppuranpunainen ja usein täplikäs. Lehdet muistuttavat enemmän valkopeipin (L. album) kuin punapeipin lehtiä. Täpläpeipin lehdet ovat talvivihreitä.

→ Levinneisyyskartta (Kasviatlas, Helsingin yliopisto)

Rødtvetann

Taksonomi

Familie

Tribus

Slekt