Kasvumuoto ja korkeus

Siirottavahaarainen pensas. 2–4 m.
Kukka

Kehä pieni, 5-lukuinen, säteittäinen. Terälehdet vihertävän- tai kellanvalkoisia, pyöreäkärkisiä. Verhiönliuskat kolmiomaisia. Heteitä 5, emi 3-luottinen, vartaloton. Kukat hajuttomia. Kukinto tiheä kartiohuiskilo, nuppuvaiheessa punertava.
Lehdet

Vastakkaisia, melko pitkäruotisia, isoja, päätölehdykkäisiä, lehdyköitä tavallisesti 5, murskattuna pahanhajuisia. Lehdykät 5–10 cm pitkiä, suikeita–puikeita, terävähampaisia, alta karvaisia, harmahtavia (keväällä alkuvaiheessa yleensä punaisia). Syysväritys violetinpunainen.
Silmut

Vastakkain, suuria, vastapuikeita–pyöreitä.
Hedelmä

Pieni, punainen (harvoin keltainen) luumarja. Myrkyllinen.
Kasvupaikka

Alkujaan koristepensas. Viljelykarkulainen kulttuurimailla, metsissä, kallioilla, tienvarsilla, joutomailla.
Kukinta

Touko–kesäkuu. Kukkii lehtien puhjetessa.
Haitallisuusluokitus

Vakiintunut vieraslaji.

Seljan suvussa on sekä puu- että ruohovartisia kasveja, eniten kuitenkin pensaita. Terttuselja, kuten muutkaan seljat, eivät kuulu Suomen alkuperäiseen kasvilajistoon. Terttuselja on meillä ihmisen levittämä koristekasvi, kotiutunut tulokaslaji, nykyisin melko yleinen noin Oulun korkeudelle saakka. Myrkyllinen, siirottavahaarainen pensas pitää erityisesti runsastyppisistä kasvupaikoista kuten navetan takuset. Terttuselja kukkii melko aikaisin alkukesällä. Linnut syövät sen marjoja ja levittävät niitä samalla pihoista lähimetsiin. Terttuseljasta tunnetaan myös eriasteisesti liuskalehdykkäisiä ja liuskahampaisia muotoja.

Mustaselja

Sambucus nigra

Terttuseljaa muistuttava lähisukulainen on mustaselja, pensas tai joskus puu, on Suomessa harvinainen koriste- ja viljelypuu. Mustaseljan marjat (jotka tietenkin ovat lajinimen mukaisesti mustia) ovat herkullisia (raakana hiukan myrkyllisiä). Molempien seljojen vihreät osat ovat aina myrkyllisiä. Mustaseljaa on käytetty lääkekasvina mm. flunssaa parantamaan.

→ Levinneisyyskartta (Kasviatlas, Helsingin yliopisto)

Taksonomi

Klasse

Orden

Familie

Slekt