Kasvumuoto
1- tai 2-vuotinen ruoho.
Korkeus
20–40 cm. Varsi yläosasta haarova, kalju, sinivihreä.
Kukka
Teriö säteittäinen, vaaleanpunertava, n. 0,5 cm leveä; terälehtiä neljä, 2–3 mm pitkiä. Verholehtiä 4. Heteitä tav. 6. Emiö yhdislehtinen, 1-vartaloinen, 1-luottinen. Kukinto hedelmävaiheessa pitenevä terttu.
Lehdet
Kierteisesti. Lapa kerrannaisliuskainen, ylimmissä lähes pariliuskainen–parilehdykkäinen, joskus ehyt.
Hedelmä
2-siemeninen, soikea, litteä, kärkiosasta leveälti siipiipalteinen, lanttokärkinen, harmaa n. 6 mm pitkä litu. Lituperä pystyhkö, 5–8 mm pitkä.
Kasvupaikka
Kaatopaikat, joutomaat, tienvarret, lintujen ruokintapaikat, pihat, puutarhat.
Kukinta
Kesä–elokuu.

Krassin suvun toistasataa lajia kasvavat lauhkean ja subtrooppisen ilmaston alueille sekä tropiikin vuoristoissa ympäri maapalloa. Alkuperäisinä luonnonkasveina krassit ovat yleensä vuoristoniittyjen, kallioitten ja suolamaitten lajistoa, mutta moni on kotiutunut myös ihmisen luomille kasvupaikoille. Vihanneskrassi lienee alun perin Egyptissä ja Lähi-Idässä kasvanut vanha viljelykasvi, joka on kuitenkin ihmisen mukana levinnyt laajalle ja kotiutunut kulttuurimaille luontaisen levinneisyysalueensa ulkopuolelle. Vihanneskrassia syödään varhaisvihanneksena ja salaattikasvina, ja siemenistä on valmistettu sinappia. Ristikukkaiskasvien heimossa on koko joukko tärkeitä ravintokasveja ja monien luonnonvaraistenkin lajien lehdet ovat nuorina syömäkelpoisia. Heimon lajeilla on yleensä ottaen vähän kemiallisia puolustusaineita kasvinsyöjiä vastaan, joten ne ovat soveltuneet hyvin ravintokasveiksi. Monet pitkälle jalostetut viljelymuodot ovat tulleet täysin riippuvaisiksi ihmisestä: niillä ei ole tulevaisuutta ilman lannoitusta, tuholaismyrkkyjä ja kasvinsyöjiltä aidattuja peltoja. Vihanneskrassin tapaisten jalostamattomienkin kasvien vierailu Suomen luonnossa jää pohjoisen lyhyen kasvukautemme ja ankaran talvemme takia usein lyhytaikaiseksi, yhden kasvukauden mittaiseksi.

Suomessa vakiintumattomana puutarhakarkulaisena tai satunnaisena tulokkaana kasvavaa vihanneskrassia kannattaa etsiskellä etenkin asutuskeskusten puoliunohdetuilta ja vilkkaasti liikennöidyiltä paikoilla. Vihanneskrassi ei juuri herätä huomiota kasvupaikkansa muiden rikkaruohojen joukossa. Ihmisen seurana kasvavalle kasville vaatimattomuus lienee kuitenkin pikemmin etu kuin haitta: juuri kukaan ei viitsi poimia kukiltaan aika vaatimatonta krassia ja harva ylipäätään kiinnittää sen olemassaoloon mitään huomiota. Kasvi- ja villiyrttiharrastajalle vihanneskrassi on toki hauska ja eksoottinen kasviyllätys. Tarkkasilmäiselle määrittäjälle krassien suku voi tarjota paljon uusia elämyksiä: Suomen luonnosta on löydetty jopa suvun eteläamerikkalaisia edustajia.

Taksonomi

Orden

Familie

Tribus

Slekt