Kasvumuoto

1-vuotinen ruoho.
Korkeus

3–15 cm. 1-vartinen. Varsi haaraton tai yläosasta runsashaarainen, kalju.
Kukka

Teriö säteittäinen, vaaleanpunainen, n. 0,5 cm leveä, yhdislehtinen, 5-liuskainen, pitkä- ja ahdastorvinen; nielu ripsikiehkuraton. Verhiö lähes erilehtinen, 5-liuskainen, teriötä selvästi lyhyempi. Heteitä 5, ponnet esillä teriöntorvesta. Emiö yhdislehtinen, 1-vartaloinen, 2-luottinen. Kukat yksittäin–pareittain.
Lehdet

Vastakkain, ruodittomia, alimmat usein muita pienempiä. Tyviruusukkeeton. Lapa kapeansoikea–suikea, suippokärkinen, ehytlaitainen, 3-suoninen.
Hedelmä

2-lokeroinen kota.
Kasvupaikka

Hiesuiset ja saviset merenrannat, rantaniityt.
Kukinta

Heinä–elokuu.
Uhanalaisuus

Silmälläpidettävä.

Joskus vain tuuman korkuinen pikkusappi jää helposti tarkkaavaiseltakin kasviharrastajalta huomaamatta kookkaampien merenrantakasvien lomasta. Isotkaan yksilöt eivät juuri herätä huomiota ennen kukinta-aikaa. Kukat ovat viehättävän ruusunpunaisia, tosin pienenpuoleisia ja auki vain aamupäivästä iltapäivän alkuun. Pilvisinä päivinä ne pysyvät tiiviisti kiinni teriön liuskat toistensa ympäri kiertyneinä. Kokoonsa nähden pikkusappi panostaa paljon voimavaroistaan kukkimiseen ja suvulliseen lisääntymiseen. Suuri siementuotanto on välttämättömyys kasvilajille, jonka elämänkierto on yksivuotinen ja joka kasvaa merenrannan oikullisissa olosuhteissa. Vain aniharvoista siemenistä kehittyy uusi, kukkiva pikkusappi ja lajin runsaus vaihtelee suuresti vuodesta toiseen.

Lähisukuisten katkeroitten tavoin sappien solukoissa on kitkeröaineita, joiden ansiosta suvun kasveja on aiemmin käytetty lääkeyrtteinä. Sappien tieteellinen sukunimi on perinteisesti yhdistetty antiikin kreikkalaisen mytologian kentaureihin – taruolentoihin joista puolet oli hevosta, puolet ihmistä. Näiden on kuvattu olleen eteviä lääkintätaidoissaan ja käyttäneen nimenomaan sappia rohtona. Toisen teorian mukaan nimi olisi johdettavissa sanoista centum aureum, mikä tarkoittaa sataa kultarahaa ja viittaa sappien arvoon lääkekasveina. Joka tapauksessa nimen taustalla on vanha rohdoskäyttö, etenkin vatsa-, munuais- ja kuukautisvaivojen sekä kihdin hoitoon. Meikäläisiäkin sappilajeja on käytetty, vaikka ne ovat pieniä ja usein niukkoja, joten tarvittavien rohtomäärien kerääminen on ollut kovan työn takana.

Pikkusappi esiintyy merenrannoilla Porin tienoille asti, Kokemäenjoen suulle. Samoilla paikoilla kasvaa myös lähisukulainen isosappi (C. littorale). Koko ei yksin riitä määritysperusteeksi, sillä isosappi on usein vain hieman kookkaampi. Isosappi on kuitenkin kaksivuotinen kasvi, joka kehittää ensimmäisenä kasvukautenaan lehtiruusukkeen ja kukkii vasta toisena kesänään, pikkusapelta lehtiruusuke puuttuu.

Taksonomi

Orden

Familie

Tribus

Slekt