Yleiskuvaus

Pienikokoinen tumma hanhilaji.
Koko

Pituus 55–62 cm, siipien kärkiväli 105–117 cm, paino 860–1.250 g.
Pesä

Matala painanne maassa. Materiaalina heinää, sammalta ja untuvia.
Pesiminen

Munii kesäkuussa tavallisesti 3–5 munaa. Haudonta-aika 24–26 vrk. Poikaset lentokykyisiä n. 40 vrk:ssa. Ei pesi Suomessa.
Esiintyminen

Pesii rannikon läheisellä tundralla Siperiassa. Suomessa tavataan yleisesti muuttoaikoina. Myös joitakin talvi- ja kesähavaintoja tunnetaan maastamme.
Muutto

Esiintyy Suomenlahdella yleisenä läpimuuttajana toukokuun lopulla ja syys–lokakuussa. Parvet suuria ja levottomia “laumoja”, joissa voi olla tuhansia yksilöitä. Talvehtii Pohjanmeren maissa: Brittein saarilla, Hollannissa sekä Saksassa ja Tanskassa.
Ravinto

Pesimäpaikoillaan syö monia tundran kasveja kuten leinikkejä (Ranunculus), niittyvilloja (Eriophorum) ja haproa (Oxyria). Muuttomatkoilla ja talvialueilla erikoistunut syömään meriajokasta (Zostera), mutta 1930-luvulla tätä kasvia hävittänyt sienitauti pakotti sepelhanhen käyttämään ravintonaan suolayrttiä (Salicornia) ja leviä sekä laiduntamaan rantaniityillä. Todettu käyttävän ravintonaan myös nilviäisiä ja äyriäisiä.
Ääni

Muuttavasta sepelhanhiparvesta kuuluu matalaa porisevaa ja mumisevaa ääntä.

Sepelhanhi on pienikokoinen tumma hanhilaji. Pää, kaula ja rinta ovat kokonaan mustat. Kaulan sivulla on valkea sepel, joka puuttuu nuorelta linnulta. Myös vatsa ja selkäpuoli ovat tummempia kuin valkoposkihanhella. Nuori sepelhanhi on tummilta osiltaan ruskehtavampi, kupeet ovat vaaleammat ja pyrstön kärkiosa ja käsisulkien kärjet ovat valkoisia, mikä tuntomerkki on vielä seuraavan kesän sulkasadossa. Sepelhanhen nokka ja jalat ovat mustat, nuorella linnulla nokan kärki on punertava. Silmän värikalvo on ruskea.

Suomessa tavattavat linnut ovat lähes poikkeuksetta nimilajia, mutta satunnaisesti tavataan myös Grönlannin ja Huippuvuorten vaaleavatsaista alalajia (B. b. hrota) ja myös Itä-Siperian ja Pohjois-Amerikan vatsaltaan ruskeanmustaa ja valkeakupeista alalajia (B. b. nigricans).

Ringgås

Taksonomi

Klasse

Orden

Familie

Slekt