Yleiskuvaus
Keskikokoinen, tasaisen ruskea, suuri- ja pitkäsiipinen haukka, jolla pyrstön kärjessä lovi (ei näy, jos pyrstö on levitettynä).
Koko
Pituus 48–58 cm, siipien kärkiväli 130–155 cm, paino 560–940 g.
Pesä
Rakennettu oksista ja risuista, vuorattu sammalilla. Tavallisin pesäpuu (Suomessa) kuusi tai mänty. Ulkomaisten tietojen mukaan tuo pesään kaikenlaisia jätteitä kuten säilyketölkkejä, savukerasioita ym.
Pesiminen
Munii touko–kesäkuussa 1–3 munaa. Molemmat emot hautovat, haudonta-aika 32 vrk. Poikaset lentokykyisiä 44–45 vrk:ssa.
Esiintyminen
Elää rantojen tuntumassa, josta etsii ravintonsa. Lajille ominainen tapa kärkkyä ravintoa pihoilta, tunkioilta ja kaatopaikoilta havaittu myös Suomessa. Tulokaslaji, joka yleistynyt 1930-luvulta alkaen. Nykykannaksi arvioidaan 15–20 paria. Esiintymisen painopiste meillä itäinen (Kymenlaakso – Pohjois-Karjala).
Muutto
Talvehtii trooppisessa Afrikassa ja Lähi-idässä, jonne muuttaa elo–lokakuussa ja palaa huhtikuun puolivälistä alkaen.
Ravinto
Sekä elävät että kuolleet kalat, joita nappaa vedenpinnasta. Myös jätteet ja haaskat.
Ääni
Väräjävä, valittava kiljunta, joka muistuttaa nuoren harmaalokin ääntä.
Uhanalaisuus
Äärimmäisen uhanalainen, rauhoitettu. Maailmanlaajuisesti elinvoimainen.

Haarahaukka on seurallinen ja esiintymisalueillaan monin paikoin hyvinkin runsas.

Haarahaukka on tummanruskea mehiläishaukan kokoinen petolintu. Lennossa se on hontelon oloinen, pitkäsiipinen ja sen pitkä pyrstö on lievästi lovipäinen (lovi ei näy jos linnun pyrstö on levitettynä). Haarahaukka lentää liihotellen, liitää lievästi alaspäin kuperin siivin ja kaarrellessaan kiertää alinomaa pyrstöään sivuttain. Siipien kärjessä alapuolella on vaalea laikku ja kyynärsiiven yläpinnalla on kellertävä juova. Nuori lintu on kauttaaltaan vaalean pisaratäpläinen. Aikuisen haarahaukan jalat ovat punakeltaiset ja nuoren linnun kellanvalkoiset. Nokka on musta, vahanahka punertavan keltainen ja silmän värikalvo harmahtavanruskea.

Svartglente

Taksonomi

Klasse

Orden

Familie

Slekt