Samannäköisiä lajeja
hopearuutana, karppi
Koko
Järvimuoto tavallisesti 20–35 cm, kookkaimmillaan yleensä 40 cm ja 1 kg, harvoin yli 2 kg (Suomen ennätyskala 3 kg). Lampimuoto 5–15 cm.
Ulkonäkö
Ruutanan rehevissä järvissä ja meren sisälahdissa elävä nopeakasvuisempi muoto on hyvin korkearuumiinen, lähes kiekkomainen tanakka, suurisuomuinen särkikala. Pitkä pyöreäkulmainen selkäevä erottaa sen selvästi muista korkearuumiisista särkikaloista. Vain sinne tänne vesiimme istutetulla karpilla on yhtä pitkä selkäevä. Karpilla on kuitenkin suupielissä viiksisäikeet, joista sen tunnistaa heti. Eniten ruutanan näköinen on sen lähisukulainen hopearuutana, jota uutena tulokaslajina on muutamaan otteeseen saatu Suomenlahden rannikolta. Hopearuutanasta ruutanan erottaa paitsi värin, myös hieman pienempien suomujen perusteella. Ruutanan kylkiviivalla suomuja on tavallisesti 31–35, kun niitä hopearuutanalla on 27–32. Ruutanan hidaskasvuinen lampimuoto on järviruutanaa isopäisempi ja matalaruumiisempi. Lampiruutana muistuttaa ruumiinmuodoltaan hieman karppia, mutta on käytännössä aina pienempi – karpit istutetaan kookkaampina, kuin suurimmat lampiruutanat koskaan ovat – eikä sillä ole viiksisäikeitä. Lampiruutana on usein matalan ja rehevöityneen lampensa ainoa kalalaji. Kiekkomainen järvityyppi ja matalaruumiinen lampityyppi ovat ääripäitä, joiden välillä tavataan monen muotoista ruutanaa niiden kotiveden ravintotilanteesta riippuen.
Väritys
Nuorena tasaisen harmahtava, mutta alkaa pian saada kullanhohdetta kylkiinsä. Vanha järviruutana on jo melko tumman kullan tai kuparinhohtoinen kyljiltään. Varsinkin vatsapuolen evissä on punaista vivahdetta. Uusi tulokaslajimme hopearuutana on nimensä mukaisesti kookkaanakin ruutanaa hopeakylkisempi. Varma väriero löytyy myös kalan vatsaontelosta. Ruutanan vatsaontelon kalvo on vaalea, hopearuutanalla se on musta.
Kutu
Kutee lämpimään veteen ruohoisiin mataliin lahtiin. Kutu voi kestää toukokuun lopulta heinäkuulle ja tapahtua useassa erässä. Iltahämärissä kutevat ruutanat voivat pitää äänekästä loiskutusta ja maiskutusta työnnellessään kuonojaan ylös vedestä.
Ravinto
Pohjaeläimet, hyönteiset ja kasvisravinto.
Levinneisyys ja elinympäristö
Ruutanaa on syöttikalana siirtoistutettu tarkoituksella ja vahingossa moneen veteen ja sen esiintyminen on laikuttaista. Pohjoisimmat esiintymät ovat Kittilässä ja Sodankylässä. Yhtenäisempi esiintymisalue ulottuu Tornioon ja Paltamoon asti, mutta yleinen ruutana on vasta Keski- ja Etelä-Suomen rehevissä vesissä. Lisäksi sitä on rehevissä merenlahdissa Suomenlahdella ja Pohjanlahdella Merenkurkkuun asti. Ruutana ei ole hyvä kilpailemaan muiden lajien kanssa ja on monilajisissa vesissä usein harvalukuinen. Ruutanan kilpailuvaltti on sen sietokyky talvisen hapenpuutteen suhteen. Se voi elää talvikuukaudet ilman happea ja tulee näin toimeen toistuvien happikatojen vaivaamissa rehevissä vesissä. Ruutana voi elää pohjalietteeseen kaivautuneena sellaisissakin lammissa, jotka jäätyvät talvella pohjaan asti. Näin se onkin usein pienimpien rehevien rutakoiden ainoa laji.

Karuss

Taksonomi

Orden

Familie

Slekt