Samannäköisiä lajeja
härkäsimppu, isosimppu
Koko
10–15 cm, (Suomen ennätyskala 14,7 cm.)
Ulkonäkö
Piikkisimppu on kuin pienikokoinen isosimppu. Parhaiten sen erottaa kookkaammaksi kasvavasta sukulaisestaan kiduskannen etuosan pitkän piikin perusteella. Piikkisimpulla tämä piikki ulottuu selvästi kiduskannen takareunan piikkiä pidemmälle taakse. Toinen hyvä erottava tuntomerkki on kalan kurkun kiduskansia suojaava kalvo, joka piikkisimpulla on kasvanut keskikohdastaan kiinni pään alapintaan, mutta isosimpulla – ja härkäsimpulla – kalvo on vapaana poimuna. Piikkisimpun kylkiviivalla on luukyhmyjen rivi, muuten iho on suomuton. Päälaella on taaksepäin suuntautuneita luukyhmyjä.
Väritys
Päältä epämääräisen kirjava. Oliivinruskealla tai -vihreällä pohjalla on tummia läiskiä, jotka muodostavat neljä tummaa poikkijuovaa. Kyljissä voi olla myös vaaleampia läiskiä. Kutuaikana koiraat tulevat värikkäämmiksi ja niiden vatsa muuttuu samalla lailla punertavaksi ja vaalealäiskäiseksi kuin isosimpuilla. Muulloin vatsa on vaalean sinivihreä.
Kutu
Kutee kevättalvella. Lajilla on sisäinen siitos, joten kutua edeltää parittelu muutama päivä aikaisemmin. Kutu tapahtuu mahdollisesti kahdessa erässä, joskaan sitä ei ole meidän rannikkovesissämme tutkittu.
Ravinto
Pohjaeläimet sekä pienet tokot ja kivinilkat.
Levinneisyys ja elinympäristö
Piikkisimppu sietää vähäsuolaista vettä huonommin kuin isosimppu ja siksi se on tavallinen vain lounaisilla merialueillamme. Sielläkin se on isosimppua harvinaisempi. Suomenlahdessa ja Pohjanlahdessa piikkisimppu on satunnainen. Itäisin löytö on Suursaaren vesiltä ja pohjoisin Kaskisten edustalta. Tavallisesti piikkisimppu elelee kallioisilla ja kivikkoisilla pohjilla levävyöhykkeen alemmassa osassa.

Piikkisimppu saattaa vedestä nostettaessa päästää merkillisen kurnuttavan äänen. Tästä lienee peräisin lajin vanha nimi ”pikkuhorkkeli”.

Dvergulke

Taksonomi

Klasse

Orden

Familie

Slekt