Samannäköisiä lajeja
hopealohi, kirjolohi, koiralohi, kyttyrälohi, taimen
Koko
60–110 cm, 2–12 kg, kookkaimmillaan lähes 30 kg. (Painavin Suomessa saatu merilohi painoi 27,4 kg, järvilohi 12,4 kg, pisin – Tenojoelta saatu – oli 132 cm, sitä ei punnittu.)
Ulkonäkö
Virtaviivainen lohikala. Peräevässä on korkeintaan 12 ruotoa, mikä erottaa sen Tyynenmeren lohista. Lohi ja taimenen merimuoto samoin kuin järvilohi ja -taimen ovat hyvin samannäköiset. Lohen pyrstönvarsi on hoikempi. Sanotaan, että lohta voi roikottaa pyrstönvarresta pitäen, taimenta ei. Lohen pyrstöevän lovi on yleensä selvempi kuin taimenella, jonka pyrstöevän takareuna on lähes suora. Kutuasuisilla lohilla ja taimenilla tämä ero kuitenkin voi hävitä. Lohen yläleuka ulottuu vain silmän takareunan tasalle, taimenella se menee silmän takareunan taa. Lohen kitalaen vannasluussa hampaat ovat yhdessä suorassa rivissä. Kutemaan nousevalle koiraalle kasvaa koukkuleuka.
Lohen isosilmäinen jokipoikanen ei paljoakaan muistuta aikuista lohta. Samannäköisestä taimenen jokipoikasesta sen erottaa pitkän teräväkärkisen rintaevän perusteella. Lohen jokipoikasen yläleuka ulottuu vain silmäterän kohdalle, taimenen jokipoikasella se ulottuu silmän taa.
Väritys
Syönnösvaiheessa kyljet ovat hopeaiset ja selkä vihreähkö tai sinertävä ja tummuudeltaan vaihteleva. X:n muotoisia mustia pilkkuja on enimmäkseen kylkiviivan yläpuolella. Kiduskannessa ja kylkiviivan alapuolella pilkkuja on vähän, eikä evissä lainkaan. Kutemaan nousevan lohen väri muuttuu tummaksi, ruskehtavan ja pronssin sävyiseksi. Täpliä tulee lisää ja osa niistä on punaisia. Järvilohinaaras tummuu aivan ”noetun” näköiseksi.
Lohen jokipoikasen kyljessä on yleensä 8–10 selkeää, kookasta soikeaa poikaslaikkua ja vähän pieniä punaisia renkaattomia pilkkuja. Rasvaevä on harmaanmusta.
Kutu
Nousee kotijokeensa kutemaan niin merestä kuin järvistäkin. Kutunousu alkaa jo keväällä jatkuen kesään. Loppukesän lohet viettävät joessa ja kutevat vasta syys–marraskuussa. Kutu tapahtuu 0,5–3 metrin syvyydessä ja voi kestää parikin viikkoa. Suurin osa lohista kuolee kudun rasituksiin. Vain 3–6% selviää takaisin mereen ja toiselle kudulle ja vain muutama promille kutee vielä kolmannenkin kerran. Nykyisistä lohistamme valtaosa on istutettuja eivätkä ne pääse jokien rakentamisen takia kutemaan, vaikka vaeltavatkin istutusjokensa suulle.
Ravinto
Jokipoikanen syö planktonia ja pieniä pohjaeläimiä, meressä elävä lohi lähinnä silakkaa ja kilohailia.
Levinneisyys ja elinympäristö
Lohta on koko Itämeren alueella ja jokisuissa istutusten tuloksena. Luonnossa lisääntyviä lohia nousee nykyisin Suomen alueella Itämerestä enää Tornio- ja Simojokeen. Kaikkiaan Itämeren alueella on 33 lohijokea. Jäämerestä lohta nousee Teno- ja Näätämöjokeen. Järvilohta on meillä luonnostaan Vuoksen vesistössä, joskin kanta sielläkin on nykyisin istutusten varassa jokien rakentamisen takia. Järvilohta on istutettu myös ainakin Inarinjärveen.
Uhanalaisuus
Lohi luokitellaan Suomessa uhanalaiseksi kalalajiksi: järvilohi äärimmäisen uhanalaiseksi ja Itä- sekä Jäämeren lohikannat vaarantuneiksi.

Järvilohi on Etelä- ja Pohjois-Karjalan maakuntakala ja lohi Lapin maakuntakala.

Kasvatettu Norjan lohi on nykyisin Suomen eniten myyty kala, vuosikulutuksen ollessa 4,3 kg/hlö (villilohen 50 g/hlö).

→ Lohen (kaikki muodot) levinneisyystietoa Suomesta (kalahavainnot.fi – Luke)

Laks

Taksonomi

Orden

Familie

Slekt