Samannäköisiä lajeja

muikku
Koko

Sisävesissä tavallisesti 7–12 cm, merialueilla 15–20 cm. Paino yleensä 10–100 g. (Ennätyskala 0,26 kg.)
Ulkonäkö

Kuore on varsin pitkulainen kala. Rasvaevineen se muistuttaa pientä muikkua, mutta on tätä solakampi. Suu on melko suuri ja alaleuka selvästi yläleukaa pidempi. Leuoissa on pitkiä teräviä hampaita. Suomut ovat pieniä, läpinäkyviä ja helposti irtoavia. Kuoreesta on meillä tavattavissa kaksi eri muotoa, jotka eroavat kasvunopeudeltaan ja näin tavanomaiselta kooltaan. Kookkaampaa muotoa, jota merialueella kutsutaan norssiksi, tavataan myös monissa isoissa sisävesissä.
Väritys ja tuoksu

Varsinkin pienet kuoreet ovat läpikuultavia. Selkä on järvimuodolla, ”siniäisellä”, sinertävä, merialueen ”norssilla” sinertävän vihreä, vatsa vaalea ja kyljen yli kulkee pitkittäinen hopeanhohtoinen raita. Yksi parhaista tuoreen kuoreen tuntomerkeistä on sen varsin voimakas, tuoretta kurkkua muistuttava tuoksu.
Kutu

Kutee hyvin aikaisin keväällä, usein jäiden vasta ollessa lähdössä. Kutupaikkana on usein virtaava vesi, esim. jokien suut. Merialueen norssit voivat nousta pitempäänkin ylös jokia kutemaan. Järvien kuoreet voivat kutea matalille rannoillekin.
Ravinto

Järvikuore on koko ikänsä lähinnä planktonin syöjä, merialueiden ”norssi” siirtyy kookkaampana pohjaeläimiin ja kalanpoikasiin.
Levinneisyys ja elinympäristö

Meillä kuore on yleinen sisävesissä etelästä aina Oulujoen vesistöön saakka. Satunnaisia esiintymiä on pohjoisempanakin aina Kittilässä asti. Kookkaampaa, nopeakasvuista kuoretta on sisävesissä tavattu ainakin Höytiäisessä, Säkylän Pyhäjärvessä, Saimaassa, Näsijärvessä, Päijänteessä, Pyhäselässä ja Lentuassa. Kookas kuore on tavallinen myös kaikilla merialueillamme.

Kuore on ulappavesien parvikala, joka yleensä oleilee syvällä, mutta nousee pintaan kesäöisin. Kuore on Kainuun maakuntakala.

Krøkle

Taksonomi

Klasse

Orden

Familie

Slekt