Samannäköisiä lajeja
härkäsimppu, piikkisimppu
Koko
20–30 cm. (Ennätyskala 0,71 kg.)
Ulkonäkö
Piikkinen, isosuinen ja kookkaita rintaeviään levittelevä isosimppu on vaikuttava otus. Sen päälaella on pitkulaisia, taaksepäin sojottavia luukyhmyjä. Kyhmyt eivät ole niin isoja ja pyöreitä, kuin härkäsimpulla. Etukiduskannesta taaksepäin sojottava piikki ei ulotu pidemmälle kuin takakiduskannen piikki ja pään alla oleva, kiduksia suojaava kalvo näkyy selvänä irtonaisena poimuna. Kaksi viimeksimainittua seikkaa erottavat isosimpun hyvin samannäköisestä piikkisimpusta.
Väritys
Isosimppu saattaa olla rumanpuoleinen otus, mutta sen väritys, varsinkin kutuasuisella koiraalla, on kaunis. Päältä simput ovat tummia ja epämääräisten kuvioiden kirjomia. Evät ovat epämääräisen raidalliset. Naaraan maha on oranssi ja siinä on valkoisia selvärajaisia täpliä. Koiraan vatsa on punaisempi ja kutuaikana siitä tulee hyvin voimakkaan värinen, jolloin valkoiset laikut erottuvat selkeästi.
Kutu
Kutee talvella joulu–helmikuussa. Naaras laskee mätinsä sopivaan kivipohjan kuoppaan ja koiras jää mädin hedelmöitettyään vahtimaan ja leyhyttelemään sitä kahden kuukauden ajaksi.
Ravinto
Pohjaeläimet, erityisesti kilkit sekä pienet kalat.
Levinneisyys ja elinympäristö
Isosimppu on yleinen kaikilla merialueillamme, paitsi Perämerellä ja Suomenlahden itäosassa, missä se on harvalukuisempi. Laji oleskelee pohjassa 4–60 metrin syvyydessä. Se välttää kesäisin lämmintä matalaa vettä, jos kohta ei niin selvästi kuin arktisempi härkäsimppu.

Isosimppu saattaa vedestä nostettaessa päästää merkillisen kurnuttavan äänen. Kalan lukuisiin piikkeihin kannattaa suhtautua kunnioituksella, sillä niissä arvellaan olevan myrkkyä. Valtamerien isosimpuista on myrkytyksiä saatukin, mutta Suomessa ei tiettävästi koskaan.

Vanlig ulke

Taksonomi

Klasse

Orden

Familie

Slekt