Kasvumuoto
1-vuotinen ruoho
Korkeus
3–40 cm. Varsi rento–koheneva, tyveltä runsaasti haarova, 4-särmäinen.
Kukka
Teriö säteittäinen, ratasmainen, tiilenpunainen tai joskus sininen, 8–14 mm leveä, yhdislehtinen, syvään 5-liuskainen. Verhiö tyveen asti liuskainen, liuskat kapeita ja suippokärkisiä. Heteitä 5. Emiö yhdislehtinen, 1-luottinen. Kukat pareittain lehtien hangoissa.
Lehdet
Vastakkain, ruodittomia. Lapa puikea–soikea, alta karvainen, tummapisteinen, laita ehyt, tiheäkarvainen, vaalea.
Hedelmä
Pallomainen, halkaisijaltaan 5 mm, kannella aukeava (kansiluomainen) kota.
Kasvupaikka
Puutarhat, pellot, tienvarret, joutomaat, lastauspaikat, painolastipaikat. Satunnaistulokas.
Kukinta
Kesä–syyskuu.
Haitallisuusluokitus
Vieraslaji.

Peltopunka on hento, usein maanmyötäisesti kasvava yksivuotinen rikkakasvi, joka on levinnyt lähes koko Eurooppaan. Suomessa sitä on tavattu sieltä täältä napapiirille asti. Huonona kilpailijana peltopunka suosii paikkoja, joilla kasvualusta on lähes vapaa – tilaa löytyy mm. pelloilta ja puutarhoista, aikoinaan myös purjelaivojen painolastipaikoilta. Laji kuuluu meillä satunnaistulokkaiden suureen joukkoon, eikä näytä vakiintuneen lajistoomme pysyvästi. Se kuitenkin luokitellaan tarkkailtavien vieraslajien joukkoon.

Harvinaisuudestaan huolimatta peltopunka on tieteellisen nimensä mukainen ’peltojen kaunistus’ ja muutenkin mielenkiintoinen kasvi. Sen kukat sulkeutuvat jo puolilta päivin – englantilaisten suussa laji tunnetaankin nimellä ’John-go-to-bed-at-noon’. Lisäksi ne sulkeutuvat nopeasti taivaan pilvistyessä tai sateen lähestyessä, joten peltopunka tunnetaankin köyhän miehen ilmapuntarina. Lajista tavataan sekä puna- että sinikukkaisia muotoja, joista ensiksimainitut ovat yleisiä Euroopan eteläosissa, jälkimmäiset taasen pohjoisosissa. Keskieurooppalaisten yrttiparantajien mukaan punateriöinen muoto sopi erityisesti miesten rohdoksi, siniteriöinen värimuoto puolestaan naisille. Suomessa peltopunkaa ei liene käytetty lääkkeeksi, mikä ei nykytiedon valossa ole suositeltavaakaan: versot sisältävät myrkyllisiä saponiineja ja juuret syklaamia. Arkahipiäinen voi saada iho-oireita jo pelkästä kasvin koskettelusta.

Lähisukuinen pikkupunka (Lysimachia minima), on peltopunkaakin pienempi, erittäin uhanalaiseksi luokiteltu merenrantaniittyjen valko- tai vaaleapunakukkainen laji.

Taksonomi

Orden

Familie

Slekt