Siipien kärkiväli
Keskikokoinen, 39–50 mm.
Siipien yläpinta
Ruskea, molempien siipien ulkoreunassa rivi mustia silmätäpliä, joissa keltaoranssit reunat. Etusiiven etureunassa keltainen kiilamainen kuvio.
Siipien alapinta
Ruskea, molempien siipien reunassa silmätäpliä tiiviissä rivissä. Silmätäplät mustia ja niitä ympäröi keltainen rengas, erityisesti takasiivessä silmätäplillä myös valkoinen keskusta. Täplien vieressä takasiivessä valkoisia ja etusiivessä keltaisia juovia.
Elinympäristö
Rehevät metsät.
Lentoaika
Kesäkuun loppupuolelta heinäkuun alkupuolelle.
Talvehtimismuoto
Toukka.
Toukan ravintokasvi
Eri heinäkasvit (Poaceae) ja sarat (Carex).
Uhanalaisuus
Erittäin uhanalainen, rauhoitettu Suomessa.

Täpläperhoset (Nymphalidae) on maailmanlaajuisesti päiväperhosten runsaslajisin heimo yli 6.000 lajillaan. Suomessa heimoon kuuluu noin 60 lajia, jotka jaetaan nykyisin yleensä viiteen alaheimoon / sukuryhmään, joista monilajisin on heinäperhosten alaheimo (Satyrinae) noin 20 lajillaan. Heinäperhoset voidaan jakaa vielä useampiin ryhmiin, joihin papurikkojen lisäksi kuuluu häränsilmät, niitty-, noki- ja kylmänperhoset.

Harvinaisena eteläisessä ja kaakkoisessa Suomessa tavattava kirjopapurikko on maassamme melko uusi tulokas – laji saapui maahamme 1900-luvun alussa. 1950-luvulla se hävisi lähes kokonaan, mutta 1990-luvulta lähtien sitä on tullut Suomeen uudelleen. Sana ‘papurikko’ kuuluu eläinten, tavallisimmin hevosten värinimityksiin ja tarkoittaa yleensä vaaleita, reunoilta epäselviä täpliä (tyypillisesti hevosen kyljillä ja kaulalla). Kirjopapurikon siipien yläpinnan suuret keltareunaiset silmätäplät voivat perhosista tuoda mieleen tesmaperhosen, mutta kirjopapurikolla silmätäplät ovat suurempia, eikä niissä ole koskaan valkoista keskustaa.

Lopinga achine

Taksonomi

Familie

Tribus

Slekt