Siipien kärkiväli
Keskikokoinen, 44–52 mm.
Siipien yläpinta
Punakeltainen, kärjestä ja ulkoreunasta musta. Etusiivessä musta keskitäplä, keskellä takasiipeä paremmin tai huonommin erottuva punaisenoranssi täplä. Valkoisia tai keltaisia yksilöitä tavataan toisinaan.
Siipien alapinta
Etusiipi keskeltä punakeltainen, reunoilta ja kärjestä heikosti oliivinvihreä. Keskellä musta täplä. Takasiipi heikosti oliivinvihreä, keskellä 1 tai 2 viininpunareunuksista vaaleaa täplää. Siipien reunoissa pieniä tummempia täpliä. Punertavat siipiripset erottuvat ohuena juovana siipien ulkoreunoissa yksilöillä, jotka eivät ole kuluneita.
Elinympäristö
Joutomaat ja hernekasveja kasvavat pellot.
Lentoaika
Kesäkuun loppupuolelta lokakuun alkupuolelle (toisen tai myöhemmän sukupolven vaeltajia).
Talvehtimismuoto
Toukka (harvoin Suomessa havaittu).
Toukan ravintokasvi
Hernekasvit (Fabaceae) kuten mailaset (Medicago), apilat (Trifolium) ja mesikät (Melilotus).

Kaaliperhosten heimossa (Pieridae) on Suomessa lajeja kolmesta eri alaheimosta, joista yksi on keltaperhoset (Coliadinae). Sen tunnetuin edustaja on varmasti sitruunaperhonen. Kaksi muuta alaheimoa ovat nimialaheimo kaaliperoset (Pierinae) ja viiriperhoset (myös virnaperhosiksi kutsuttu, Dimorphiinae).

Etelänkeltaperhonen ei kuulu Suomen vakituiseen lajistoon, maassamme havaitut yksilöt ovat etelästä saapuneita vaeltajia. Etelänkeltaperhonen pitää muiden keltaperhosten tapaan levätessään aina siipiä yhteen painettuina, mistä syystä siipien yläpintaa on vaikea tutkia ilman, että perhonen pyydystetään. Samantapaisia lajeja ovat yleisempi suokeltaperhonen ja harvinaisempi vaaleakeltaperhonen. Niistä punakeltaiset etelänkeltaperhosyksilöt on helppo erottaa lennossa hyvin näkyvästä siipien yläpinnan väristä ja lepoasennossa etusiipien punakeltaisesta keskiosasta. Suokeltaperhosesta keltaiset tai valkoiset yksilöt erottaa helpoiten takasiipien alapinnan reunassa sijaitsevien pisterivien perusteella. Vaaleita yksilöitä on kuitenkin vaikeampaa erottaa vaaleakeltaperhosesta. Hyviä tuntomerkkejä ovat etelänkeltaperhosen siipien leveämpi musta reuna-alue, takasiipien alapinnan suurempi punakeltainen täplä sekä vihertävämpi sävy.

Vandregulvinge

Taksonomi

Orden

Familie

Slekt