Kasvumuoto
Monivuotinen ruoho. Juurakko lyhyt. Rönsytön.
Korkeus
5–15 cm. Varsi lähes lehdetön vana, suomumaiset esilehdet sen puolivälin yläpuolella.
Kukka
Teriö lievästi vastakohtainen, vaaleansininen–sinipunertava, n. 1,5–2,0 cm leveä; terälehtiä 5, alin 15–20 mm pitkä, kannuksellinen. Verholehtiä 5. Heteitä 5. Emiö yhdislehtinen, 1-luottinen. Kukat yksittäin, nuokkuvia.
Lehdet
Tyviruusukkeena, ruodillisia, korvakkeellisia, tav. 2 kpl. Lapa leveän herttamainen, alta lyhytkarvainen, ainakin toisessa selvä kärki.
Hedelmä
3-liuskainen kota.
Kasvupaikka
Kosteat puronvarsilehdot, lehtokorvet, kosteat niityt, lähdepaikat, nevat, letot.
Kukinta
Touko–kesäkuu.

Korpiorvokki on nimensä mukaisesti soistuvien metsien kasvi, joka viihtyy parhaiten kuusikkojen ohuelti multaantuneella turpeella. Laji on yleinen vain Keski-Suomesta pohjoiseen ja lounaassa suorastaan harvinainen, Ahvenanmaalta jo hävinnyt. Etelässä sen paikan ottaa pienikokoisempi suo-orvokki (V. palustris). Korpiorvokki on kasvupaikkansa suhteen vaativampi, kuin monenlaisilla märillä ja kosteilla paikoilla viihtyvä sukulaisensa.

Suo- ja korpiorvokki risteytyvät helposti keskenään. Viitaorvokiksi (Viola x fennica) nimetty risteymä tuottaa siementä, joskin heikonlaisesti, ja käyttäytyy muutenkin itsenäisen lajin tavoin ja sitä esiintyykin laajalti korpiorvokin levinneisyysalueen ulkopuolella. Erityisen luonteenomainen viitaorvokki on lounaisrannikon tervalepikoissa ja rantaniittyjen yläosissa, ojanvarsien pensaikoissa kaukana saaristossakin. Risteytyessään uudelleen toisen kantavanhempansa kanssa jälkeläisten perimä muuttuu taas ikään kuin puhdasverisemmäksi ja siementuotantokin paranee hiukan. Nämä eriasteiset risteymät saattavat sekoittaa lajinmääritystä, joka ei aina muutenkaan ole helppoa.

Korpiorvokilla on tavallisesti vain kaksi leveän herttamaista lehteä, joista ainakin toisessa on selvä suipohko kärki, suo-orvokin lehdet ovat tylppäkärkisiä. Lehtien alapintaa verhoaa lyhyt, harva karvoitus, joka suo-orvokin lehdistä puuttuu. Juurakon kärjestä lähtevissä kukkavanoissa on kaksi pientä, suomumaista esilehteä vanan puolivälin yläpuolella, kun suo-orvokilla ne ovat korkeintaan vanan puolivälissä.

Stor myrfiol

Taksonomi

Klasse

Orden

Familie

Slekt