Kasvumuoto

Yksivuotinen ruoho.
Korkeus

5–30 cm. Varsi koheneva, suikertava, melko runsashaarainen.
Kukka

Säteittäinen, pieni. Valkoinen tai kalvomainen kehä muodostuu viidestä lehdestä, jotka ovat hedelmävaiheessa n. 4 mm pitkiä. Kehälehtien leveä keskisuoni jatkuu piikkimäisenä otana. Kukat lehtihangoissa yksittäin.
Lehdet

Alemmat kierteisesti, ylimmät vastakkain, ruodittomia. Lehtilapa möyheä, kalju tai karvainen, yli 1 mm leveä, 10–30 mm pitkä, tasasoukka–rihmamainen, tyveltä ylöspäin kouruinen, kärjestä teräväotainen.
Hedelmä

Ruskea, kuppimainen, yksisiemeninen pähkylä. Kehälehdet, joissa leveä pitkittäinen lisäke selässä, kiertyvät pähkylän ympärille.
Kasvupaikka

Hiekkaiset merenrannat ja levävallit.
Kukinta

Heinä–elokuu.
Uhanalaisuus

Erittäin uhanalainen, rauhoitettu koko Suomessa.

Suomessa tavataan kolmea kilokkilajia, joista tämän sivun meriotakilokki on yleisin – sekin kuitenkin harvinainen, meillä sitä tavataan harvinaisena vain Suomenlahden rannoilla. Toinen otakilokkilajimme on idänotakilokki (Salsola tragus, synonyymi Kali tragus). Sitä tavataan laajemmalla alueella, mutta huomattavasti harvinaisempana. Se eroaa meriotakilokista vähemmän jäykkien ja suhteessa pituuteen kapeampien lehtien sekä odattomien kehälehtien perusteella (joiden keskisuoni epäselvä). Kolmas meillä mahdollisesti tavattava otakilokkilaji on tähkäotakilokki (Salsola collina).

Otakilokit eivät ole samalla tavalla suolakkokasveja (halofyyttejä) kuten esim. suolayrtit (Salicornia spp.) tai kilokit (Suaeda spp.). Otakilokit kasvavat mieluimmin vähän ylempänä rannalla leväkasautumilla tai hiekalla. Otakilokki on myös dyynien ns. pioneerilaji, joka hiekkaa sitomalla aikaansaa ensimmäisen dyynivaiheen.

Sukunimi Salsola tarkoittaa suolaista ja lajiepiteetti kali soodapitoisen kasvin tuhkaa. Kasvia onkin käytetty esimerkiksi Ranskassa ja Espanjassa soodan valmistukseen.

→ Idänotakilokin levinneisyyskartta

→ Tähkäotakilokin levinneisyyskartta (Kasviatlas, Helsingin yliopisto)

Sodaurt

Taksonomi

Familie

Tribus

Slekt