Kasvumuoto

Monivuotinen varpu.
Korkeus

5–10 cm. Varsi rento, maanmyötäinen, lyhythaarainen, puutunut.
Kukka

Teriö kellomainen, valkoinen, usein punaliuskainen, 4–5 mm pitkä, yhdislehtinen, 5-liuskainen. Verholehtiä 5, punaisia. Heteitä 10. Emiö yhdislehtinen, 1-vartaloinen. Kukat yksittäin lyhyiden haarojen kärjissä, nuokkuvia.
Lehdet

Kierteisesti, ruodittomia, varrenmyötäisiä, siirottavakärkisiä, pehmeitä, talvehtivia. Lapa neulasmainen, ehytlaitainen.
Hedelmä

Pyöreähkö, 3 mm pitkä kota.
Kasvupaikka

Tuntureiden lumenviipymäpaikat, tihkupinnat, puronvarret.
Kukinta

Heinä–elokuu.
Uhanalaisuus

Silmälläpidettävä.

Kanervakasvien suurehkossa heimossa on paljon viileiden ja kylmien alueiden flooraa, kuten tusinan verran lajeja käsittävä varpioiden suku. Suomen Lapin tuntureilla kasvaa kaksi varpiolajia, sammalvarpio ja liekovarpio (Cassiope tetragona). Sammalvarpio tosin on niin omalaatuinen, että se on nykyisin listattu omaan sukuunsa Harrimanella ollen sukunsa ainoa laji. Sammal- ja liekovarpio eivät olekaan erityisen läheistä sukua toisilleen ja tuskin niitä kukaan toisiinsa tulee sekoittaneeksikaan.

Sammalvarpio on tunturialueella paikoin melko yleinen, mutta siihen ei kukinta-ajan ulkopuolella juuri kiinnitä huomiota. Lajin versot muistuttavat nimensä mukaan sammalta, jopa siinä määrin, että kukkimattomana se maastoutuu täysin tunturin sammalkasvustoon. Oikeat sammalet eivät kuitenkaan koskaan kuki, ja kukkiessaan sammalvarpio on eräs kauneimpia tunturikasvejamme valkeine, suhteellisen kookkaine kukkineen.

Pieni ja hento sammalvarpio on matalakasvuisten niittymäisten paikkojen, purotörmien, pahtojen ja lumimaiden kasvi. Se on jokseenkin yleinen vain Pohjois-Lapissa, mutta eteläisimmät erillisesiintymät ovat sentään Pallas-Ounaksen seudulla ja Saariselällä.

Moselyng

Taksonomi

Orden

Familie

Slekt