Kasvumuoto ja korkeus

Puu. 15–25 m. Juurivesaton.
Kukka

Pieni, säteittäinen, lyhytperäinen. Kehä erilaistumaton, ruskehtava, yhdislehtinen, 4–5-liuskainen. Heteitä 4–5, harvoin 8–10, ponnet sinipunaisia. Yhdislehtinen emiö 2-lukuinen. Kukinto tiheä sarja. Tuulipölytteinen.
Lehdet

Kierteisesti, lyhytruotisia. Lapa leveän soikea–vastapuikea (leveimmillään keskikohdan yläpuolelta), 10–18 cm, pitkäksi kärjeksi suippeneva, toissahainen, päältä karhea, tyvestä yleensä epämukainen. Suonipareja 15–18, sivusuonista suuri osa kärjestä 2-haaraisia.
Silmut

Tummanruskeita, pallomaisia–munanmuotoisia, karvaisia.
Hedelmä

Lyhytperäinen (5 mm tai vähemmän), vaaleanruskea, leveälti siipipalteinen, pyöreähkö (16–30 × 14–20 mm) pähkylä. Siipipalteen reuna kalju, siemen keskellä hedelmää.
Kasvupaikka

Lehdot, erityisesti kallionaluslehdot. Myös koristepuu, usein viljelykarkulainen. Kalkinsuosija.
Kukinta

Huhti–toukokuu. Kukkii ennen lehtien puhkeamista.
Uhanalaisuus

Vaarantunut, rauhoitettu Ahvenanmaalla.

Suomessa kasvaa luonnonvaraisena kaksi jalavalajia. Niistä vuorijalava on vaatelias, kivikkoisten, mutta runsasravinteisten rinnelehtojen tai puronvarsilehtojen jalopuu. Turvemaiden siitepölystötutkimukset osoittavat, että se kasvoi 5.000–6.000 vuotta sitten nykyistä paljon pohjoisempana. Silloin, ns. lämpökaudella, Suomen ilmasto oli nykyistä huomattavasti lämpimämpi.

Jalavat ovat ennen lehtimistä kukkivia puita. Paras erottava tuntomerkki verrattuna muihin puulajeihimme on jalavien lehtien epämukaisuus. Kukat ovat pieniä, kaksineuvoisia, aikaisheteisiä ja tuulipölytteisiä. Vuorijalava on komea koristepuu ja sen lujaa ja kestävää puuta on käytetty myös huonekalupuuna. Kynäjalavaan verrattuna vuorijalavan runko on muhkuraton.

Taksonomi

Klasse

Orden

Familie

Slekt