Kasvumuoto

Monivuotinen ruoho. Juuri kierteinen.
Korkeus

20–80 cm. Varsi pysty, haaraton, kalju.
Kukka

Säteittäinen, n. 4–5 mm. Kehässä 5 tyveltä yhdistynyttä vaaleanpunaista terälehtimäistä liuskaa. Heteitä 8. Emiö muodostuu kolmesta yhteenkasvaneesta lehdestä. Luotteja 3. Kukinto tiheä tähkä.
Lehdet

Ruusukelehtien ruoti pitkä ja siipipalteinen. Lehtilapa 5–20 cm pitkä, puikea, pyöreä- tai herttatyvinen ja tylppäkärkinen. Varsilehdet kierteisesti, ruodittomia ja sepiviä. Lehtilapa kapean kolmiomainen ja suippo. Korvakkeet yhtyneet vartta ympäröiväksi pitkäksi tupeksi.
Hedelmä

Musta, litteähkö, 4–5 mm pitkä, kiiltävä, 3-särmäinen pähkylä, melko harvoin kehittyvä.
Kasvupaikka

Puistot, pihat, kosteat niityt ja lehtokorvet.
Kukinta

Kesä–heinäkuu. Viljellyt puutarhaversiot voivat kukkia vielä myöhään syksyllä - jopa marraskuussa.

Konnantatar on ollut sekä ravinto- että lääkekasvi, nykyisin useimmiten koristekasvina viljelty. Sitä kasvaa mahdollisesti muinaistulokkaana Loimaalla. Myös Turun Ruissalossa on suhteellisen vanha kasvupaikka. Millä tavoin se on näille paikoille saapunut, on vain arvailujen varassa. Muualla Suomessa laji on todennäköisesti kotiutunut ja vakiintunut viljelykarkulainen. Konnantattaren siitepölyä on kuitenkin löydetty Etelä-Suomesta myöhäisjääkaudella syntyneistä savikerrostumista. Sen lehtiä ja nuoria juuria on käytetty sekä ravinnoksi että haavojen hoitoon. Pinnalta mustat, sisältä punaiset, parkki- ja gallushappoa sisältävät juuret kerättiin lehtien puhkeamisen aikoihin ja kuivattiin.

Tieteellisen sukunimensä Bistorta (bis ‘kahdesti’, torta ‘kiertynyt’) mukaisesti konnantattaren juurakko on mutkainen muistuttaen litistynyttä S-kirjainta. Sen johdosta konnantattaret-suvun kasveille on annettu monessa kulttuurissa kansanomainen nimi ‘käärmejuuri’. Ruotsissa pitkäjuurakkoinen (iso)konnantatar on ‘suuri käärmejuuri’ (stor ormrot) ja lyhytjuurakkoinen nurmitatar (P. vivipara) vain ‘käärmejuuri’.

Ormerot

Taksonomi

Familie

Tribus

Slekt