Kasvumuoto ja korkeus

Puu. 10–20 m.
Kukka

Kehä 5-lukuinen, säteittäinen, noin 10 mm leveä. Kellanvihreät, soikeat terälehdet ja kolmiomaiset verholehdet ovat vuorotellen kehällä. Kukat kaksi- tai yksineuvoisia. Keskellä kukkaa on mettä erittävä pohjuskehrä. Heteitä 8, yhdislehtinen emiö 2-lukuinen. Kukinto noin 20-kukkainen huiskilo.
Lehdet

Vastakkaisia, korvakkeettomia. Lapa sormiliuskainen, 5–7-sorminen, kourasuoninen. Lehtiliuskojen kärjet pitkäsuippuisia. Lehtiruoti noin 10 cm pitkä, maitiaisnesteinen. Syysväritys tumman karmiininpunaisesta oranssiin ja kullankeltaiseen.
Silmut

Leveän munanmuotoisia, punaisia–vihreitä. Oksien kärjissä silmut kolmen ryppäissä, joissa keskimmäinen reunalla olevia suurempi.
Hedelmä

2-siipinen lohkohedelmä (jonka lohkot 1-siipisiä).
Kasvupaikka

Lehdot. Myös koristepuu, usein viljelykarkulainen.
Kukinta

Touko–kesäkuu. Kukkii lehtien puhjetessa.

Vaahterat (Acer spp.) ovat kesä- tai ainavihantia puita tai pensaita. Vaahteralajeja on 100–200, rajaamisperusteista riippuen. Näistä enimmät kasvavat pohjoisen pallonpuoliskon lauhkean vyöhykkeen lehtimetsissä. Varhaisimmat vaahterafossiilit ovat olleet peräisin varhaisemmalta liitukaudelta. Suomeen vaahtera levisi jääkauden jälkeisellä lämpökaudella, noin 6.000 vuotta sitten, lounaasta ja kaakosta.

(Metsä)vaahtera on vaatelias, erityisesti kuivahkojen lehtojen jalopuu, joka taimena sietää hyvin varjoa, mutta vaatii myöhemmin paljon valoa. Se ei siedä soistuvaa kasvualustaa ja on talvella altis paleltumaan. Vaahtera kukkii lehtien puhjetessa tai vähän ennen ja on sekä tuuli- että hyönteispölytteinen. Vaahtera on aluksi nopeakasvuinen. Siitä kehittyy luonnostaan kaunismuotoinen, tiheä- ja pyöreälatvuksinen puu. Vaahtera on myös helposti villiintyvä, sillä suotuisilla kasvupaikoilla se siementää ja taimettuu runsaasti.

Vaahterat ovat yleisesti käytettyjä koriste- ja puistopuita. Myös erilaisia punalehtisiä lajikkeita on tarjolla. Vaahteran puuaines on kellanvalkeaa tai hieman punertavaa, melko kovaa ja huonosti lohkeavaa. Sitä on helppo kiillottaa ja siksi se on arvokasta mm. soitinten ja huonekalujen rakennusaineena.

Vuorivaahtera & Saarnivaahtera & Pikkuvaahtera

Acer pseudoplatanus & Acer negundo & Acer tataricum

Puistopuina ja joskus viljelykarkulaisina Suomesta voi löytää muitakin vaahteroita, ainakin vuori-, saarni- ja pikkuvaahteran. Vuorivaahteran kukat ovat vihertäviä ja kukinnot on riippuvia. Lehdet ovat liuskaisia ja melko tylppähampaisia. Saarnivaahtera on kaksikotinen. Kukinnot muistuttavat saarnin kukintoja ja lehdet ovat lehdykkäisiä ja 3-sormisia. Pikkuvaahterasta tavataan meillä Suomessa kahta alalajia, mongolian- (ssp. ginnala) ja tataaripikkuvaahteraa (ssp. tataricum). Mongolianpikkuvaahteran lehdissä on pitkä keskiliuska. Tataaripikkuvaahteran lehdet ovat liuskattomia.
Vuorivaahtera luokitellaan nykyisin haitallisiin vieraslajeihin.

→ Vuorivaahteran levinneisyyskartta

→ Saarnivaahteran levinneisyyskartta

→ Pikkuvaahteran levinneisyyskartta (Kasviatlas, Helsingin yliopisto)

Taksonomi

Klasse

Orden

Familie

Slekt