Kasvumuoto
Monivuotinen ruoho.
Korkeus
30–80 cm. Varsi tav. haaraton, kalju, usein punavioletinsävyinen.
Kukka
Kukat muodostavat 10–15 mm leveitä, kehtosuomujen suojaamia kukkamaisia mykeröitä. Mykerön kukat (tav. 5 kpl) keltaisia, kielimäisiä, kärjestä 5-hampaisia. Heteitä 5. Emiö yhdislehtinen, 1-vartaloinen, 2-luottinen. Kehto liereä, hoikka, kehtosuomuja 2 riviä, leveän kolmiomaisia–lähes tasasoukkia, ulommat sisempiä paljon lyhyempiä. Mykeröt harsun huiskilomaisena ryhmänä.
Lehdet
Kierteisesti, osa pitkäruotisia, ruoti siipipalteinen, palle tyveltä korvaketta muistuttava. Lapa pariliuskainen, matalahampainen, kalju, ohut, alta sinivihreä, päätöliuska kolmiomainen, alemmat liuskat pieniä.
Hedelmä
Kapeansoikea, vahvasuoninen, lähes musta, 3–4 mm pitkä pähkylä, jonka kärjessä lyhyen (noin 1 mm) varren päässä hapsihaivenia.
Kasvupaikka
Lehtokuusikot ja -korvet, vuorenaluslehdot ja -lohkareikot, purolaaksot, lähteiköt, avohakkuut, muurien ja raunioiden seinustat, puistot, puutarhat, jalkakäytävät, tienvarret.
Kukinta
(Kesä–)heinä–elokuu. Saattaa kukkia vielä myöhään syksyllä.

Levinneisyydeltään eteläinen jänönsalaatti on Suomessa esiintymisalueensa pohjoisrajoilla ja suosii mereistä, lauhankosteaa ilmastoa. Se kasvaa meillä jokseenkin samalla alueella, jolla jalot lehtipuutkin menestyvät. Yleisehkö se on Ahvenanmaalla sekä Varsinais-Suomen ja läntisen Uudenmaan rannikkoseuduilla. Pohjoiseen tai itään mentäessä se harvinaistuu nopeasti, etäisiä yksittäislöytöjä on toki vielä Keski-Suomestakin.

Jänönsalaatin alkuperäisiä kasvupaikkoja maassamme ovat lehtojen, lehtokorpien ja kallionseinien varjoisat sopukat. Toisin kuin useimmat muut vaateliaat lehtokasvimme, jänönsalaatti on viime vuosina runsastunut ja vallannut uusia kasvupaikkoja. Lajin ilmaantuminen uusiin lehtoihin on seurausta metsälaidunnuksen loppumisesta. Vaikka jänönsalaatti ei varsinaisten salaattien sukuun kuulukaan, se maittaa niin nimikkoeläimelleen jänikselle kuin ihmisen kotieläimillekin. Karjaa laidunnettiin aikoinaan etenkin kulmakunnan vehmaisimmissa metsissä, joissa lehmät söivät jänönsalaatin taimet. Nyt lehdot ovat palautumassa luonnontilaansa ja jänönsalaatti ottamassa takaisin sille kuuluvan paikan luonnonkasvillisuudessamme. Vahvistuneet hirvi- ja peurakannat aiheuttavat edelleen lajin yksilömäärien oikullista paikallista vaihtelua, mutta liikkuvat villieläimet eivät pysty enää hävittämään jänönsalaattia mistään loppuun.

Jänönsalaatti hyötyy metsissämme mylläävän metsätalouden hakkuista ja raivioista, onpa se levinnyt hyvän siementuotantonsa turvin metsien varjosta myös ihmisen seuralaiseksi puistometsiin, pihoille ja puutarhoihin. Kulttuuripaikoilla se on erityisen mieltynyt vanhoihin, rapautuviin raunioihin, linnoituksiin ja varustuksiin. Taisteluhautojen, tulipesäkkeiden ja kaivantojen pohjien kostea varjoisuus sekä rapautuneen betonin ja laastin muodostama kalkkipitoinen alusta saa sen kasvattamaan erityisen runsain versoin hauskan kulmikkaita lehtiään ja hattaramaisen harvoja latvakukintojaan.

Skogsalat

Taksonomi

Orden

Familie

Slekt