Kasvumuoto

1-vuotinen ruoho. Puoliloinen.
Korkeus

20–40 cm. Varsi runsashaarainen, pehmeäkarvainen.
Kukka

Vastakohtainen. Teriö helakankeltainen, yhdislehtinen, 2-huulinen, pitkätorvinen, 5–20 mm pitkä. Teriöntorvi yleensä loivasti käyrä. Ylähuuli huppumainen, sivuilta litteä; alahuuli matalaan 3-liuskainen. Verhiö yhdislehtinen, kellomainen, villakarvainen, 4-liuskainen, liuskat n. 2,5 mm pitkiä, kapean kolmiomaisia, harottavia, suoria. Heteitä 4. Emiö yhdislehtinen, 1-vartaloinen, 2-luottinen. Kukinto yläosasta toispuoleinen terttu. Alemmat kukkaparit erillisiä tukilehtien hangoissa.
Lehdet

Vastakkain, lyhytruotisia. Lapa suikea–puikea, ylemmät lehdet tyveltä hampaisia–liuskaisia. Ylimmät kukkien tukilehdet yleensä sinipunaisia, joskus kellanvalkoisia.
Hedelmä

Soikea kota. Siemenet suuria muurahaislevitteisiä.
Kasvupaikka

Tuoreet metsät, lehdot, pensaikot, rinneniityt. Myös koristekasvi.
Kukinta

Kesä–heinäkuu.

Lehtomaitikka on helppo tunnistaa: keltaisten kukkien ja sinipunaisten tukilehtien värit yhdessä tuovat mieleen Ruotsin lipun värit. Niinpä se paikoin rannikkoseudulla tunnetaan nimellä svenska flaggan, ’ruotsinlippu’. Vielä voimakkaammin tukilehtien ja kukkien värityksen vastakohtaisuutta korostaa toinen ruotsinkielinen nimi, natt och dag, ’yö ja päivä’.

Kauniin lehtomaitikan nykyisistä esiintymistä monet ovat peräisin siirroista puutarhoihin. Luontaisesti lehtomaitikka on lehtometsien ja rinneniittyjen laji. Sitä esiintyy toisaalta idässä Savonlinnan–Parikkalan tienoilla, toisaalta lounaassa Ahvenanmaan ja Läntisen Suomenlahden alueella. Jälkimmäisessä saattaa lehtomaitikan kanssa samoilta kasvupaikoilta löytyä jonkin verran lehtomaitikkaa muistuttava, harvinainen tähkämaitikka (M. cristatum) ja vielä harvinaisempi peltomaitikka (M. arvense). Molemmat on luokiteltu erittäin uhanalaisiksi ja jälkimmäinen rauhoitettu.

Blåmarimjelle

Taksonomi

Orden

Familie

Tribus

Slekt