Kasvumuoto

Monivuotinen ruoho. Vesikasvi. Juurakko lyhyt, mukulamainen, runsaasti valkoisia, lähes haarattomia juuria.
Korkeus

20–90(–150) cm. Varsi haaraton, ontto, kalju.
Kukka

Vastakohtainen. Teriö vaaleansininen–lähes valkoinen, yhdislehtinen, 2-huulinen, 15 mm pitkä. Ylähuuli 2-, alahuuli 3-liuskainen. Verhiö 5-liuskainen, liuskat tasasoukkia, pyöreäkärkisiä. Heteitä 5. Emiö 1-vartaloinen, 2-luottinen. Kukinto harsu, toispuolinen, nuokkuvakukkainen, latvakukaton terttu.
Lehdet

Tyvilehdet ruusukkeena, ruodittomia. Lapa tasasoukka, hieman möyheä, päältä litteä, alta pyöristynyt, kärjestä alaspäin koukistunut. Varsilehdet kierteisesti, harvassa, pieniä.
Hedelmä

Tyveltä kartiomainen, kärjestä pyöristynyt, hiukan litteä, kärkipuolelta avautuva kota.
Kasvupaikka

Karut, kirkasvetiset hiekka- ja sorapohjaiset järvet, joskus virtaavissa vesissä tai vähäsuolaisessa murtovesissä. Yleensä 20–150 cm, joskus jopa 300 cm:n syvyydessä.
Kukinta

Heinä–elokuu.

Nuottaruoho kasvaa ruusukkeina järven pohjassa, mutta nostaa kukintonsa vedenpinnan yläpuolelle jopa yli metrin syvyydestä. Tämä on pelkkä jäänne menneestä maaelämästä, sillä kukissa tapahtuu itsepölytys jo ennen niiden avautumista. Siementen lisäksi leviäiminä toimivat varren sivuhaarojen muodostamat pikku ruusukkeet.

Nuottaruoho vaatii puhdasta ja kirkasta vettä, jotta aurinko valaisisi pohjalla olevan lehtiruusukkeen. Yleensä lajia ei kasva yli 1,5 metrin syvyydessä, mutta erityisen kirkasvetisissä paikoissa on todettu kukkimattomia ruusukkeita jopa kolmessa metrissä. Toisaalta laji on arka jäätymiselle ja kuivumiselle, joten se pysyttelee aina selvästi vesirajan alapuolella. Nuottaruoho kasvaa useimmiten hiekkapohjalla, sillä irtonainen muta hautaisi nopeasti matalan lehtiruusukkeen. Laji on kärsinyt järvien rehevöitymisestä ja happamoitumisesta. Nuottaruoho suosii erityisesti harju- ja hietikkoalueiden kirkasvetisiä järviä, ja onkin tämän järvityypin nimikkokasvi. Kesälomalaiselle nuottaruohon kellokukat ovat ilon aihe: merkki hyvästä uimapaikasta, puhtaasta vedestä ja lupaus arvokaloista.

Sinilobelia

Lobelia erinus

Nuottaruoho voi antaa hieman harhaanjohtavan kuvan lobelioiden suvusta: vain kaksi suvun sadoista lajeista on vesikasveja. Koristekasvina tuttu eteläafrikkalainen, yksivuotinen sinilobelia eli elvikki on tyypillisempi sukunsa edustaja. Sen voi löytää joskus viljelykarkulaisena Suomenkin luonnosta.

→ Levinneisyyskartta (Kasviatlas, Helsingin yliopisto)

Taksonomi

Orden

Familie

Slekt