Alalajit

Lännenrohtonukula (lännennukula, ssp. cardiaca)
Villarohtonukula (villanukula, ssp. villosus)
Kasvumuoto

Monivuotinen ruoho.
Korkeus

30–120 cm. Varsi yläosasta haarova, 4-särmäinen, lyhytkarvainen–lähes kalju (ssp. cardiaca) tai pitkäkarvainen (ssp. villosus), yleensä osittain sinipunasävyinen.
Kukka

Teriö vastakohtainen, vaaleanpunainen, harvoin valkoinen, 8–12 mm pitkä, yhdislehtinen, 2-huulinen, pitkätorvinen. Ylähuuli kupera, päältä valkokarvainen, n. 4 mm pitkä; alahuuli 3-liuskainen, alaspäin kääntynyt, punapisteinen. Verhiö kellomainen, 5-suoninen, 5-liuskainen; liuskat otakärkisiä. Heteitä 4, joista 2 lyhyttä, 2 pitkää. Emiö yhdislehtinen, 1-vartaloinen, 2-luottinen. Kukinto erillisten lehtihankaisten kiehkuroitten muodostama tähkämäinen latvaryhmä varren ja latvahaarojen päässä.
Lehdet

Vastakkain, ruodillisia. Lapa puikea–herttamainen, tav. 5-liuskainen, laita isohampainen, alta vaaleanharmaa, päältä harvakarvainen. Kukintojen tukilehdet yleensä matalaan 3-liuskaisia.
Hedelmä

4-osainen lohkohedelmä. Hedelmykset (lohkot) 3-särmäisiä, ruskeita, yläpinnaltaan karvaisia.
Kasvupaikka

Puutarhat, rauniot, tienvarret, joutomaat, kaatopaikat.
Kukinta

Heinä–elokuu.
Uhanalaisuus

Silmälläpidettävä.

Nukulan outo nimi juontuu nokkosen toisintonimestä nukulainen, vaikka kasvit eivät juuri toisiaan muistutakaan. Lehtimuodon perusteella kansa on kutsunut lajia myös hieman osuvammin hamppunokkoseksi. Edelleen samaa alkuperää on nimitys ulkomaanviholainen, jossa on perää ainakin sen verran, että nukula on Suomessa ulkomainen, kuten lähes koko muussakin Euroopassa. Lajin alkuperäiset kasvupaikat lienevät Euroopan itä- ja kaakkoiskulmilla, josta sitä on tuotu viljelyyn menneinä aikoina. Vanha Suomessa käytetty nimitys sydämenvahvistajayrtti kertoo olennaisen lajin rohdoskäytöstä. Nukulasta keitetyn tai haudutetun rohdon oikea annostelu oli tärkeää, sillä suurina annoksina se on myrkyllinen. Lajia levitettiin meille erityisen innokkaasti niin sanotulla hyödyn aikakaudella 1700-luvulla. Usein arvokkaan vanhahtava miljöö nukulan kasvupaikoilla viittaakin vuosisatojen takaiseen viljelyalkuperään. Nyky-Suomessa näitä esiintymiä on jokseenkin harvassa, vaikka vielä sata vuotta sitten lajin kerrotaan olleen paikoin melko runsaskin erilaisissa kulttuuriympäristöissä.

Suomessa on kaksi nukulan alalajia, Lounais-Suomessa ja Pohjanlahden rannikolla vallitsee lännennukula (ssp. cardiaca), idässä villanukula (ssp. villosus). Lännennukulan varsi on lyhytkarvainen, villanukulan tiheään siirottavakarvainen, kuten myös sen lehdet, etenkin alapinnaltaan. Villanukula lienee lännennukulaa nuorempi tulokas kasvistossamme.

Taksonomi

Familie

Tribus

Slekt