Kasvumuoto
Monivuotinen ruoho. Juurakko vaakasuora, lähellä maanpintaa, haarova. Kasvustoja muodostava, myös kukattomia ruusukkeita runsaasti.
Korkeus
10–30 cm. Varsi vaaleanvihreä, karvainen.
Kukka
Kehä vastakohtainen, kellanvalkoinen, 3–4 mm pitkä, karvainen. Kehälehtiä kahdessa kiehkurassa 6, joista 1 erilaistunut huuleksi. Huuli kehässä alapuolella, kannukseton, kovera, suippo. Hetiö ja emiö yhtyneet siitintukuksi, heteitä 1, luotteja 2. Kukinto toispuolinen tähkä. Kukka tuoksuva.
Lehdet
Tyviruusukkeena, ruodillisia–ruodittomia, talvehtivia, ylempänä varrella vain suomumaisia lehtiä. Lapa soikea–suikea, verkkosuoninen, ehytlaitainen, paksuhko.
Hedelmä
Kota, siemenet pölymäisen pieniä.
Kasvupaikka
Vanhat sammaleiset havumetsät, korvet, myös koivikot.
Kukinta
Heinä–elokuu.

Yövilkka on havumetsien laji ja yleisimpiä kämmeköitämme. Se on kuitenkin taantunut tehometsätalouden aikakaudella: varjoisella metsänpohjalla valkoisena tähtenä loistava yövilkka on viimeisimpiä metsän ruohojen joukkoon liittyviä lajeja, eikä juuri kasva alle puolen vuosisadan ikäisissä metsissä. Vasta silloin sammalpeite on riittävän paksu, että sen suojissa suikertavalle hentojuuriselle kämmekälle on elämän edellytyksiä. Laji on luontomme ainoita selvästi vanhaa metsää suosivia putkilokasveja. Pienen kokonsa takia se jää myös monasti huomaamatta. Ehkä useimmiten lajin huomaavat marjastajat, sillä yövilkka kohottaa valkoiset kukintonsa sammalikosta juuri mustikanpoiminta-aikaan. Toispuoleista tähkäkukintoa lähemmin tarkastellessa huomaa kukkien olevan karvaisia ja imeläntuoksuisia.

Yleisyydestään huolimatta yövilkan pölyttäjistä tiedetään vähän. Ilmeisesti tärkeimpiä pölyttäjiä ovat kimalaiset, joskin myös tanhukärpäsillä saattaa olla osuutta asiaan. Joka tapauksessa pölytys näyttää onnistuvan hyvin, kämmekäksi jopa poikkeuksellisen hyvin: usein lähes kaikki yövilkan kukat kehittyvät siemenkodiksi. Muiden kämmeköiden tapaan yövilkan siemenet ovat hyvin pieniä, yksi siemen painaa vain noin 0,000002 g. Kevyiden siementen avulla yövilkka pystyy valtaamaan uusia kasvupaikkoja pitkienkin matkojen takaa. Kaukolevintää tarvitaan, sillä kuloissa, avohakkuissa ja muissa mullistuksissa yövilkka tuhoutuu lähes aina, ja voimakkaasta kasvullisesta lisääntymisestään huolimatta rönsyilemällä leviäminen on hyvin hidasta. Siemenistä puuttuu itämisen alkuravintovarastona toimiva siemenvalkuainen, joten kehittyäkseen taimeksi siemenet tarvitsevat sienen apua. Aluksi sieni vain ravitsee siemeniä antamalla ravinteita ja vettä, mutta myöhemmin suhde muuttuu molemminpuoliseksi symbioosiksi: sieni antaa kasville mineraaleja ja vettä, ja kasvi vastavuoroisesti sienelle sokereita ja muita ravinteita. Kasvin ja sienen välinen symbioosi kestää koko yövilkan eliniän.

Knerot

Taksonomi

Familie

Tribus

Slekt