Kasvumuoto
Monivuotinen ruoho. Juurakko vaakasuora. Maarönsyllinen, rönsyt mukulalliset.
Korkeus
20–100 cm. Varsi usein koheneva, yleensä haaraton, ontto, 4-särmäinen, etenkin särmiä myöten harvakarvainen, nivelvälit korkeintaan hieman lehtiä pitempiä. Heikosti pahanhajuinen–lähes hajuton.
Kukka
Teriö vastakohtainen, ruusunpunainen, vaaleakuvioinen, 12–15 mm pitkä, yhdislehtinen, 2-huulinen, pitkätorvinen. Ylähuuli kupera, karvainen, nystykarvainen, alahuulta lyhyempi; alahuuli 3-liuskainen, keskiliuska sivuliskoja suurempi, pyöreähkö. Verhiö lähes säteittäinen, 5-liuskainen, epäselvästi 10-suoninen, liuskat otakärkisiä. Heteitä 4, joista 2 lyhyttä, 2 pitkää. Emiö yhdislehtinen, 1-vartaloinen, 2-luottinen. Kukinto tähkämäinen, alaosasta pitkävälinen, tiheiden lehtihankaisten kiehkuroiden muodostama latvaryhmä.
Lehdet
Vastakkain, lyhytruotisia–ruodittomia. Tyviruusukkeeton. Lapa tasasoukan suikea, matalaan herttatyvinen–pyöreätyvinen, vaaleahkonvihreä, karvainen, laita tasaisesti matalahampainen. Kukinnon tukilehdet pieniä.
Hedelmä
4-osainen lohkohedelmä. Hedelmyket (lohkot) hiukan särmikkäitä, kiiltäviä, ruskeita.
Kasvupaikka
Rannat, tervaleppäkorvet, niityt, ojan- ja puronvarret, viljely- ja joutomaat.
Kukinta
Heinä–elokuu.

Peltopähkämön komeat kukat houkuttelevat kasvin pölyttäjiksi tarjoutuvia kimalaisia ja huulen kirjailut, mesiviitat, ohjaavat ne edelleen tehokkaasti heteiden ja emien ääreen. Vaikka laji panostaa näkyvästi suvulliseen lisääntymiseen, se sikiää vielä tehokkaammin kasvullisesti. Kasvukauden edistyessä ohuet maarönsyt vahvistuvat kärjestä sormenvahvuisiksi, pitkän sukkulamaisiksi mukuloiksi, jotka säilyvät talven yli. Ne lienevät olleet kasvin oudohkon pähkämö-nimen taustalla. Mukuloita voi nuorena syödä parsan tai maa-artisokan tapaan, erästä peltopähkämön aasialaista sukulaista viljellään Euroopassakin ihmisravinnoksi. Peltopähkämölle mukulat ovat paitsi talvehtimis-, myös leviämiskeino: rönsyihin kehittyy ilmaonteloita, jotka auttavat rönsynkappaleita leviämään vaikka syyssateiden aikaan. Hedelmyksetkin purjehtivat vesillä verhiön toimiessa purjeena.

Peltopähkämön sopeumat kertovat lajin pärjäävän hyvin rannoilla ja sen kasvustoja voikin löytää jopa vedestä. Suomalaisen nimensä mukaisesti laji menestyy kuitenkin myös pelloilla ja onkin nykyään usein runsaampi viljely- ja joutomailla. Ihmisen mukana peltopähkämö on levinnyt alkuperäistä levinneisyysaluettaan pohjoisemmaksi, jossa se on edelleen palannut alkuperäisille kasvupaikoilleen veden ääreen. Kosteilla juures- tai viljapelloilla se voi olla sitkeä ja vaikeasti hävitettävä maanvaiva. Parhaimmillaan vaaleanpunakukkaista peltopähkämöä voisi kuitenkin luonnehtia yhtä oikeutetusti koristekasviksi kuin rikkaruohoksi.

Taksonomi

Familie

Tribus

Slekt